Hankintoja ja muutosta

Lähtöön on enää 29 päivää ja olen ilmeisesti hyvässä vaiheessa hankinnoissani, joita ei onneksi aivan hirveästi ole ollut. Koska lähden vain eurooppaan ainoa paperisotani oli nopeasti selvitetty, kun lähetin kelalle ulkomaille muuttoilmoituksen ja pistin siihen samaan syssyyn, että lähettäkkää meikäläiselle se eurooppalainen sairaanhoitokortti.

Suurin ja mullistavin hankintani tähän mennessä on ollut uusi puhelin (pahoittelen huonoa kuvanlaatua, mutta kamerani ei ollut yhteistyöhaluinen ja valaistuskin olisi voinut olla hitusen parempi). Entinen puhelimeni, Antero (nimeän puhelimeni), on jo jonkin aikaa temppuillut ja nyt siitä on lähdössä niin sanottavat medianhallinta näppäimetkin. Puhelimeeni rakastuneena menin sitten liikkeeseen ja kysyin, että olisiki heillä tuon malliseen puhelimeen uutta etukantta. Hyvin palvelualtis myyjä hymyili hieman säälivästi ja sanoi, että jostain netin syövereistä saattaa löytyä, muttei heiltä ja huoltoon lähettäminen maksaisi yhtä paljon kuin uuden puhelimen ostaminen. Muutaman päivän mietittyäni päätin sitten ostaa uuden puhelimen, jossa on peräti kosketusnäyttö. Huikea mullistus meikäläiselle. Tulokas sai nimekseen Wallace, vaikka minun kuulemma kannattaisi lakata nimeämästä puhelimiani, etten kiintyisi niihin niin paljon. En ole vieläkään täysin sujuva kosketusnäytön käyttäjä esim. viestien kirjoittamiseen menee tuhottomasti aikaa, kun ennen niiden näppäilyyn meni vain hetki. Entisessä puhelimessani ei siis ollut kosketusnäyttöä vaan se on sellainen liukunäyttö puhelin, mikä lie, jossa näppäimet saa liu-utettua esiin.

Wallace vasemmalla ja Antero oikealla

No Wallacea suurempia investointeja en toistaiseksi ole tehnyt. Oma koneeni toivottavasti päivittyy kesän aikana isoveljeni hoidossa, ennen kuin se liittyy taas seuraani ja matkaa kanssani Belgiaan. Pääosin olen vain hamunnut perusjuttuja esim. toppeja, t-paitoja, caprit, sukkia, rasvoja, ripsarin, ripsentaivuttimen yms. pientä. Enää puuttuu kynsisakset ja tuliaiset, tai sitten olen unohtanut kokonaan, että pitäisi vielä hankkia jotain tosi tosi tärkeää.

Edelleen vain odotellaan lähtöä ja samalla jännitän, että pääsisinkö nyt varasijalta opiskelemaan sitä Saksaa, kun muihin hakukohteisiini ovet ovat jo sulkeutuneet (Lapinkaan pääsykoe ei ilmeisesti mennyt niin hyvin kuin luulin). Ainoastaa amk:n tuloksia ei ole vielä tiedotettu, mutta empä oikein usko, että sinnekään pääsen. No toivottavasti tämä varasija 10. on se minun "onnen" varasijani, koska samalta varasijalta pääsin kolme vuotta sitten lopulta toivomaani lukioonkin. Sormet ristiin ja peukut pystyyn, koska en jaksaisi ensi keväänä stressata hakemisia.

Matkanpäänä Belgia

Heissan kaikille, jotka tänne sattuvat eksymään. Homman nimihän on nyt se, että tämä tyttö on matkaamassa 35:n päivän päästä niin sanottavaan Euroopan pääkaupunkiin, jossa EU:n toimielimet suurimman osan ajastaan majailevat. Sinne, mistä tulevat sekä Smurffit, että Tintti sekä nimestään huolimatta ranskalaiset. Siis ne perunat ei ihmiset haha. Suklaan ja oluen maahan, josta löytyy myös tuo kuvassa komisteleva pisupoika. Lyhyesti sanottuna olen menossa Belgiaan. Tarkemmin sanottuna Ollignies nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee ranskankielisen belgian alueella noin 60kilometrin päässä Brysselistä, jos google maps ei minulle hirveästi valehdellut.

Vähän itsestäni. Olen tämän kevään ylioppilaisiin lukeutuva nuori naisenalku, joka on aivan liian koukussa tv-sarjoihin ja tietokoneeseen ja joka pitää kirjoittamisesta, elokuvien katsomisesta ja lukemisesta. Ja kuten tässä iässä kuuluu olen vielä hieman ja vähän enemmänkin hukassa sen kanssa, mitä haluan tehdä kun kasvan isoksi. Kielet ja yhteiskuntatieteet kiinnostavat, mutta samalla voin myöntää, että aina kun pitäisi päntätä mitä tahansa kielioppia tai yrittää tajuta jotain taloustiedosta voisin yhtä hyvin huutaa ja juosta kauas pois. Mutta niin, olen kiinnostunut matkustamisesta ja erilaisista kulttuureista, vaikka tällä hetkellä olenkin vieraillut vain lukemattoman määrän länsinaapurissa Ruotsissa ja kerran pikaisesti Norjassa, niin ja sitten yhden ensimmäisen ns. "oikean" ulkomaanmatkan teinkin muutama vuosi takaperin juuri Belgiaan. Silloin oli syysloma ja vietin maassa viitisen päivää, jos en aivaan mönkään muista. Paljon tuli nähtyä ja koettua, mutta paljon jäi myös näkemättä ja kokematta. 


Miksikö sitten lähden taas Belgiaan? Voin kertoa, ettei se kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiini. Ensimmäinen suunnitelmani lukion jälkeiselle elämälleni meni kutakuinkin näin. Hakisin yliopistoihin ja ammattikorkeaan, näin teinkin, kävisin kesätöissä jos niitä saisin ja lähtisin elokuussa kaverin kanssa vierailemaan Dublinissa. No en aluksi meinannut saada kesätöitä, mutta sitten sainkin, ne vain osuivat koko elokuuksi ja ilmoitin kaverille, että käydään siellä Dublinissa myöhemmin syksyllä jos saataisiin tarpeeksi rahaa. Näillä mentiin, kunnes eräänä lauantaina äiti tuli kaupasta kotiin ja kertoi Belgiassa asuvan ystävänsä soittaneen ja kysyneen, mitä minä tekisin syksyllä kun lukiokin nyt loppuisi. Opiskelemaan, jos pääsee oli vastaus. No sieltä tulikin sitten yllättävä ehdotus, että lähtisinkö Belgiaan aupairiksi eräälle eläinlääkärille. Vastaus oli kyllä. Eli olen lähdössä heinäkuun lopulla vuodeksi auttamaan kahden pienen tytön hoitamisessa ja samalla saan tutustua Belgialaiseen lukioon, jossa saan opiskella ainakin ranskaa ja mahdollisesti myös englantia ja saksaa. En ole koskaan eläissäni opiskellut ranskaa, mutta onneksi minun tehtäväni onkin puhua tytöille englantia ja lisäksi ystäväni on lupautunut opettamaan minulle vähän ranskan alkeita, ennen kuin lähden.

 Perhe johon lähden koostuu siis äidistä ja isästä, jotka molemmat ovat eläinlääkäreitä, kahdesta tytöstä, joista vanhempi on 6-vuotias ja nuorempi kolmen vanha. Lisäksi talosta löytyy kultainennoutaja ja kissa, jotka toivottavasti lievittävät vähän ikävääni, kun tänne kotiinsuomeen jäävät perheen ja ystävien lisäksi koira ja kolme kissaa. Mutta toivottavasti en aivan ylitsepääsemätöntä koti-ikävää ala potea, mitä hieman pelkään, koska olen tällainen kotihiiri.

Vaikka hieman jo lähtö jännittääkin ja hermoilen kaikkea, mitä jää tänne taakse ja saanko sitä opiskelupaikkaa niin, ettei ensi keväänä tarvi stressata yliopistoja yms. Tämän blogin tarkoitus on tallettaa muistoja ja kokemuksia tulevasta aupair vuodesta, joka on varmasti aika mullistava kokemus meikäläiselle, joka ei aivan hirveästi ole matkustellut tai asunnut koskaan omillaan. Lisäksi tämän avulla perhe ja ystävät voivat seurailla, että mitä se Iida siellä Belgiassa oikein touhuaa.

 Lentoliput ja laukut on jo siis ostettu, eli ei muuta kuin heinäkuun 27:ttä päivää odotellaan innolla ja jännittäen!