18

Tämän postauksen otsikko kuvastaa ainakin kahta asiaa. Tänään olen avannut suklaakalenteristani kahdeksannentoista luukun, lisäksi on jäljellä enää kahdeksantoista päivää siihen, että lentoni lähtee Helsinki-Vantaalta kohti Heathrowta. Lähtö siis lähenee, mutta jotenkin en uskalla tai osaa vielä jännittää tai olla kunnolla innoissani. En osaa hehkuttaa, kuinka pääsen näkemään sitä ja tätä. Vaikka yleensä rakastan pilvilinnojen rakentelua en edes ole uskaltanut edes niitä rakennella. Pieniä haaveita tietenkin on, mutta en kovin uskalla niitä ajatella. En uskalla mennä liian pitkälle. Belgia jätti jälkensä niin hyvässä kuin pahassa, opin paljon, mutta mukaan jäi myös pieni pelko; entä jos en olekaan tarpeeksi hyvä? Entä jos en nytkään onnistu ja osaa? Oikeastaan pelko ei ole kovin pieni, joka kerta kun joku kysyy jännittääkö tekisi mieli sanoa "Ei vaan pelottaa niin, että tuntuu etten ole edes lähdössä". Olen varmaan viime hetkeen asti aivan varma, etten lähdekään, että jotain tapahtuu. Toisinaan tulee tietenkin pieniä sykäyksiä, että oikeasti olen lähdössä, mutta silti Lontoo tuntuu vielä alle kahdenkymmenen päivän päässäkin kaukaisemmalta kuin Belgia kaksi kuukautta ennen lähtöä. Ehkä se on hyväkin, ehkä olen realistisempi, vaikken ruusuilla tanssimista Belgialtakaan odottanut. Rohkeutta kuitenkin antaa se, että tänäänkin kourallinen pieniä koululaisia takertui mun ympärille, kun tajusivat etten oo tulossa enää takaisin ja se että tiistaina mennessäni koululle lapset huusivat "Iida-avustajaa" ja juoksivat luokse toivottamaan huomenta.

Lentoja ja Helsingin pään hotellia lukuunottamatta en ole vielä tehnyt oikein mitään matkavalmisteluja. Rahaa pitäisi vaihtaa, katsoa että rasvoja on tarpeeksi, päättää mitkä vaatteet ja kengät pääsevät mukaan, kenkä kriisini tulee varmaan olemaan suurempi kuin Belgiaan lähdettäessä kiitos sieltä ostettujen lenkkareiden. Matkaoppaan uskaltauduin ostamaan, mutta sekin on saanut vielä pysytellä kiinni, en vain uskalla vielä suunnitella tai haaveilla muusta kuin siitä, että perhe oikeasti on nyt se mun the isäntäperhe.

Tuntuu hassulta, että monen vuoden ajan olen haaveillut pääsystä Lontooseen ja nyt kun se on edessä en osaa ymmärtää, että sinne pitäisi aivan pian lähteä.

Someday we might meet again

Nyt vihdoin päätin yrittää saada aikaan postausta "viimeisestä" Brysselin vierailustani. Belgiassa ollessani kävin muutamankin kerran Brysselissä. Se oli ikään kuin ainoa paikka jonne paeta esimerkiksi viikonloppuisin jos oikeasti halusi tuntea olevansa vapaalla, siellä unohtui kaikki. En voi silti sanoa tuntevani Brysseliä, mutta ainakin löysin yleensä ne paikat jotka halusinkin löytää. Bryssel on valtava ja osasin suunnilleen suunnistaa vain keskustassa ja suurimmille nähtävyyksille, joista suurinta osaa en oikeastaan edes tiedä, mitä ne ovat. Hyvin tunsin maani as you can see. Viimeiselle Brysselin vierailullani siis tein viimein kauan kaavaillun turistin kierrokseni med kamera. Vieläkin jäi paljon kuvaamatta, mutta kuvailin kuitenkin muutamia hauskoja yksityiskohtia joita kaupungista löytyi. On paljon patsaita joiden merkityksestä en ole millään jäljillä, mutta hope you can enjoy.

 Nämä kaksi teosta löytyvät Grand Placelta. Tarkoituksesta en ole varma, mutta olivat kuitenkin kauniita, kuten koko muukin Grand Place josta jo aiemmin olen laittanut muutamia kuvia.

 Brysselistä tosiaan löytyy paljon pieniä ja vähän suurempiakin yksityiskohtia, kuten juurikin tämä yllä nähtävä kerrostalon seinää koristava Tintti- maalaus. Tintti kyllä näkyy paljon Brysselin katukuvassa, kiitos suklaakauppojen, jotka myyvät Tintti-suklaata ja itse Tintti-kaupankin muodossa. Isompi museo on sitten junamatkan päässä Brysselistä.

 Aloitin tämän blogin aikalailla postauksella, jossa komeili pisuli poika ja tässä hän taas on. Toisin kuin ensimmäisellä kerrallani herran nähdessäni, niin tällä kertaa Mannekin oli saanut yllensä jotain vaatettakin, nyt jalkapallo teemalla. Brysselin tunnetuin poika on muuten monet hämmästyttänyt pienellä koollaan, suuresta koltiaisesta ei siis ole kyse.

Eräältä mukulakivetykseltä löysin tällaisen hauskan laatan. Ilmeisesti laatan kuvasta päätellen paikalla myydään tai on ainakin joskus myyty jäätelöä. 

Tässä onkin sitten yksi Brysselin isoimmista rakennuksista. Ainakin joskus aikoinaan se on myös ollut tyyppinsä suurin. Jos en nyt aivan mönkään muistan tämä järkälemäinen rakennus on jonkinlainen oikeustalo.

Yllä komistus aivan sen juurelta aiempi kuva on vähän kauempaa alempana olevalta pieneltä aukiolta otettu kuva. Tämän pytingin koko ei kyllä voi käsittää kuin vain paikanpäällä, eikä edes silloin. On todella vaikea saada edes kuvaa, jossa koko yksi sivu näkyisi kunnolla, enkä minä laiska murjake jaksanut todellakaan kiertää edes koko lukaalia.

 Tässä kuitenkin vähän toiseltakin puolelta kuvaa tästä jättiläisestä, jota kultainen kupoli koristaa. Jos ihmettelette kaikkia noita rakennustelineitä niin niiden syy voi ehkä vähän avartaa rakennuksen kokoa. Tämä kyhäelmä oikeasti on niin iso ja painava ja niin edelleen, että se uhkaa luhistua allensa näin vanhalla iällä ja on oikeasti melko vaarallinen projekti kunnostaa, mutta niin tätä komeutta yritetään vielä pelastaa. Toivottavasti onnistaa ihan vain, että olisi kyllä sääli jos noin mahtava rakennus jouduttaisiin purkamaan.

 Tämä hassu apina kaveri löytyi aiemmin mainitsemaltani aukiolta tuon jättimäisen oikeustalon edustalta. Olen aiemmin ollut tällä samaisella kadulla/aukiolla viettämässä ensimmäistä bileiltaa Brysselissä. Paikka ei ollut kovin kummoinen, mutta muistot jotka jäivät ovat oikein mainiot

Oikeustalon luota, jos jaksaa sinne korkeuksiin nousta saa nähtäväkseen aivan ällistyttävän näkymän, jolle kamerani ei todellakaan tee oikeutta. 

 Oikeustalon luona oleva, uskokseni muistomerkki.

 Tämän perusteella rakennelman muistomerkiksi ristin. Varmaankin jomman kumman maailmansodan ajoilta.

 Kaunis katetdraali, joka tuli vastaan matkallani seuraavaan kohteeseen.

 Kyllä sitä väliin nämä pienet väkerrelmät alkavat kyllästyttää, kun niitä on joka puolella, mutta samalla ne jaksavat myös hämmästyttää, miten nämäkin onvat säilyneet varmana monia vuosisatoja sodassa ja rauhassa.

 Patsaita, näitä kyllä löytyi tosiaan vähän joka puolelta. Kyllä ne Keski-Eurooppalaiset on ollu ahkeria näiden kanssa.

 Muistolaatta toisen maailmasodan ajalta.

 Rehellisesti. Ei mitään hajua, mikä on tämän pytingin tarkoitus. Sijaitsee ihan kuninkaanlinnan naapurissa, joten ehkä jotain tekemistä sen kanssa?

 Patsas!

 Jälleen yksityiskohtia rakennuksissa.

 Siinä on sitten se itse kuninkaanlinna. Olen pahoillani, etten laiskuuttani jaksanut mennä ottamaan lähempiä paparazzi kuvia, mutta tuo välissä ollut tie on ihan sanonko mistä ja niin ruuhkainen, että ei.

 Sitten kuninkaan linnan edessä oleva puisto ja yksi sitä vartioivista leijona-patsaista.

 Puisto ei ole aivan järin valtava, mutta sieltä kuitenkin löytyy vaikka ja mitä.

 Kuten tämä suihkulähde.

Ja tämä pulu, joka äsken esittelemälläni suihkulähteellä kävi hörpyillä. Ei kuulkaa tämä tipu pienestä hätkähtäny.

Romantic eh?

Ihme pikkumiehiä.

 Puistohan ei ole puisto ilman suihkulähdettä. Saattoipa tuolta löytyä toinenkin moinen.

Yksi tuota suihkulähdettä kiertävistä patsaista. Niitä oli taas sellainen läjä, että en jaksanut kuvata kaikkia.

Puiston toisella puolella, vastapäätä kuninkaanlinnaa oli joku tällainen hämmentävä rakennus. Have no idea what it is. Ainakin siellä on tuollainen beefeaterin belgialainen kollega.

 Jos en aivan väärin muista vuoden 2011 vierailultani niin tää jäbä saattoi olla joku kirjailija. Toisaalta saattaa herra edustaa jotain aivan muuta henkilöä.

 Tässä sitten semmonen keskus/pää what so ever katetdraali eli se the kirkko, jossa kaikki kuninkaalliset vihitään ja niin edelleen. Melko fancy oli sisältä. Patsaita, alttareita, hienot ikkunat. Astetta hienompi ku Oulun tuomiokirkko ja jos saan sanoa mielenkiintosempi. Oulun valkoset seinät nyt voittaa jopa tuo kotikunnan kirkko hienoine kuvineen ja kiemuraisine teksteineen.

Katetdraalin edessä oli puistossa tommosia hassuja lehmiä. Luin niistä jonku selosteenki, mutta arvatkaa muistanko sitä enää. 

 Museo, jossa oli Da Vinci näyttely, joka tsekattiin velipojan kanssa. Odotin kyllä jotain siistimpää kuin mitä sain. Loppujen lopuksi meikäläistä kiinnosti hieman enemmän jopa hieno katto kuin itse näyttely.

 Olin tosiaan liikkeellä hyvin aikaisin, koska sain kyydin niin aikaisin junalle, joten oikeastaan suurinosa turisti kiertelystä tuli tehtyä ennen kymmentä kun kaikki paikat olivat kiinni. Aamu oli viileä ja aluksi vähän kalsea. Pääsin sitten kuitenkin viimein O'Rileysin suojiin nauttimaan Breakfas Rollista, joka on kuten näette ihan semi muhkea annos. Kyytipojaksi sitten teetä. Kun pari vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa Brysselissä minua luultiin eräässä suklaakaupassa tanskalaiseksi tällä kertaa sain O'Rileysissä kyselyt olenko ruotsalainen. En sitten tiedä onko tämä kehitys parempaan vai huonompaan, vai oliko edellisellä kerralla myyjä sen verran fiksu, että tiesi ruotsalais veikkauksen olevan riski alttiimpi kuin muiden pohjoismaiden ;D

Ennen muun seurueen saapumista minulla tosiaan oli aivan huimasti aikaa vietettäväni ja vierailinkin sitten myös museossa, jonne olisi kyllä pitänyt mennä vähän aikaisemmin päivällä, koska täräytin paikalle vasta puolituntia ennen sulkemista ja minulla kun olisi kerrankin ollut aikaa lukea kaikki selosteet ja mielenkiintoakin ja pyh. Ylimmässä kerrassa olikin sitten kokoelmia herra mannekin pissin asuista vuosien varrelta, mukana myös Suomi! Lappalais- asu oli jopa näytillä. Tietokone kertoi, että pisupojulilla on ollut myös yllään joulupukin nuttu ja Suomen poliisin virka-asu.

 Grand Placella pääsi nyt myös yhden rakennuksen sisäpihalle, jostain syystä ottamistani kuvista vain tämä oli järkevä ja muut olivat sellaisia "Miksi mää tämmösen kuvan otin".

Päivä alkoi olla jo pimenemään päin kun viimein muutkin saapuivat paikalle. Tällä kertaa oli suomi au-pair kokoonpano, kun istahdimme oman lempi pubini eli Brysselin Six Nationsin sohville. Sain pitkään himoitsemani ranskalaiset, joita edelleen ikävöin. Palvelua lempi baarimikoltani, jolle myös edelleen suon ajatuksia. Ei ehkä ole kovin perinteinen belgialainen pubi kyseessä, kun kerran rugby/irkku-pubi on, mutta voi tätä suosittelen niin lämpimästi. Väliin haikailen viikonloppu lomasta Brysseliin ihan vain käydäkseni tässä pubissa, toivoen tietenkin baarimikkoni olevan siellä hehe. Baileys oli yleensä tilaukseni ja sitä kiikutettiin jo melkein pyytämättä pöytään, joten oli baarimikon hämmennys kyllä suuri, kun kerran sanoinkin Baileyssille "No! Guinnes!" ja niin sain maistaa ensimmäistä kertaa elämässäni Guinnesiä. Eihän se kovin maistunut, kun en olut ihminen ole, mutta oli se parempaa kuin suomalaiset sukulaisensa.

Ja seuraavana päivänä pääsinkin ensimmäistä kertaa näkemään Atoniumin näinkin läheltä. Harmi, etten tälläkään kertaa päässyt sisään visiitille. Tätä muistellessani huomasinkin missanneeni myös parlamentin, taas.

Siinä nyt sitten oli pienoinen kooste Brysselistä ja sen isommista nähtävyyksistä ja muutamista pienemmistä ja suurimmemmista yksityiskohdista, joita kaupunki on pullollaan, kuhan vain pitää silmät auki. Voi kyllä minä joskus tätä kaupunkia kaipaan tai pikemminkin ihmisiä, jotka siellä tapasin.