Uuttavuotta odotellessa

Tänään sain vihdoin lisää tietoa aiemmin mainitsemastani irlantilaisesta perheestä. Tällä kertaa ei minua lykästänyt, enkä siis ole ainakaan toistaiseksi lähdössä Irlantiin. Elämä kuitenkin jatkuu. Heikohkon rahatilanteen ja joulun läheisyyden takia seuraavaksi tähtään lähtemään vasta tammikuussa, joko sinne Britanniaan tai sitten juurikin Irlantiin. Vielä siis luovuteta ja pääseepähän ne, jotka myös au-pair-hommista unelmoivat seuraamaan ihan tätä haku prosessiakin sitten enemmän.

Voisin muuten, jos lukijoilla on kysymyksiä tästä meneillään olevasta hausta tai sitten ajastani Belgiassa, niin vastaille niihin postauksella. Joten laittakaapa kysymyksiä jos sellaisia on :)

Tilannekatsaus

Suomessa ollaan nyt taas majailtu reilu viikko ja olen nauttinut ajastani täällä kotona. On niin kotoisaa, helppo rentoutua kun tietää, ettei tarvitse kiirehtiä minnekään. Olen jatkanut uuden host-perheen etsintää ja kironnut työkkärin kanssa (kuten kunnon työttömän suomalaisen kuuluukin). Olin jo vähän kuin antanut periksi au-pair hommien suhteen tältä vuodelta ja lupautunut menemään erääseen kouluun avustajaksi tai siis soittamaan ja puhumaan asiasta, samaiseen kouluun johon olisin mennyt elokuussa ellen olisi lähtenyt Belgiaan. Arvatkaa miten kävi, juuri kun olin luvannut kaverille, että musta voi sanoa siellä koululla niin eräs irlantilais perhe otti yhteyttä.

Nyt olen sitten kerran skypetellyt perheen kanssa, hyvältä vaikuttaa tällä hetkellä ja lisää informaatiota pitäisi tulla tämän viikon aikana. Tällä kertaa kaitsettavana olisi vain yksi lapsi ja muutenkin homma kuulostaa hieman minulle sopivammalta kuin edellinen perhe.

Tämähän on tietenkin hienoa, mutten vielä uskalla innostua ja lisäksi tuskailen näiden Suomen työkkärin antamien pulmien kanssa, kun pitää taas sinne mennä avautumaan, etten tiedä mitä tehdä. Lisäksi joudun perumaan taas koululle menoni, vaikken ole vielä paikkaa edes kunnolla saanut, mutta silti pitäisi soittaa ja juuri parempi että soitan. Hitto, mieluummin tällainen puhelinkammoinen menisi ihan face to face juttusille.

No mutta katsellaan, jos asiat soljuvat kuten toivon lähdenkin jo tämän kuun lopulla takaisin maailmalle (hui!). Eli lentoihin uhrautuu rahaa, mutta toisaalta olen ihan iloinen että pääsin käymään kotona tässä välissä vaikkei se ehkä kaikista järkevin ratkaisu ollutkana. Täällä on saanut nähdä kavereita, nauraa pitkästä aikaa kunnolla, olla vain kotona eläinten kanssa, nähdä perhettä, saanut hengittää keuhkojen täydeltä raikaista viileää syysilmaa, syödä tuttuja ruokia, juoda kaakaota, ajaa autolla  ja vain nauttia siitä, että vähän aikaa kaikki on tuttua ja turvallista, vaikka pää sen työkkärin kanssa meinaakin hajota.

Seuraavan kerran varmaan päivittelen, kun saan pysyvämpää tietoa Irlannista. Mutta olisihan se kyllä mahtavaa, olen aina halunnut Irlantiin joten ehkä haaveeni toteutuu nyt.