Belgian puolelta päivää

Nyt viimein kerkeän vähän päivittelemään kuulumisia tänne bloginkin puolelle. Matka Oulusta Helsinkiin ja sieltä sieltä Brysseliin sujuivat melkein ilman ongelmia. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes oltiin laskeutumassa Brysselin lentokentälle, koska täällä hieman myrskysi niin oli melko jännä laskeutuminen. Lisäksi työntekijät oli myrskyn takia käsketty sisälle, joten jouduimme sitten laskeutumisen jälkeen odottamaan bussia koneessa sellaisen tunteroisen. Jipii. No mutta lopulta päästiin ulos ja perhe oli jaksanut mua siellä odottaa, olivat kaiketi saaneet jostain jotain tietoakin viivästyksestä. Tytöt oli tehny tosi hienon ja värikkään kyltin. Molempia ujostutti vähän, varsinkin pienempää tyttöä, mutta vanhempi uskals heti ottaa kädestä kiinni.

Lauantaina, eli tulo päivänä, täällä kävi myös jotain perheen ystäviä kauempaa vierailemassa, mikä ei ollut ollut alunperin tiedossa. Syötiin ja lapset leikki keskenään ja mää kävin sit jossain välissä ottaan pienet päikkärit, koska neljän tunnin yöunien jälkeen väsytti aika mukavasti, kun koneessakaan ei tullu nukuttua. Tällä kertaa oli muuten koneessa yllättävän paljon pieniä lapsia kun vertas siihen kun viimeksi tulin Belgiaan pari vuotta sitten, silloin oli melkein tyhjä kone. Päikkäreitten jälkeen vieraat oli jo lähteny, pelattiin vanhemman tytön kanssa sulkapalloa ja potkittiin palloakin vähän ja sitten oltiin piilosta, jolloin pienempikin liittyi seuraan. Ensimmäinen päivä kului melko rauhallisesti, vaikka ruoka ei meinannu jännitykseltä oikeen maistua, oikeastaan vasta eilen sain syötyä vähän paremmin ekan kerran. Illalla tuli itkettyä vähän koti-ikävääkin.

Sunnuntaina käytiin läheisessä eläintarhassa, jossa oli vaikka ja minkälaisia eläimiä. Nähtiin esim. laiskiainen, pingviinejä, norsuja, kirahveja, apinoita, saukkoja ja sitten hirveenä erilaisia lintuja. Apinoita sai yhdessä vaiheessa yleisö ruokkia mutta minä olin sen aikaa istumassa varjossa, kun auringossa oli niin kuuma. Tytöt tais kuitenkin äitinsä kanssa ruokkia apinoita. Yhdellä apinalla oli kuuden päivän ikäinen vauva apina selässä. Oli aika söpö. Norsuilla oli joku oma show jota ehittiin just ja just kattomaan vanhemman tytön kanssa ja sitten niitä ois saanu silittääkin, mutta tyttö ei ehtiny silittään, mikä harmitti sitä kovasti, mutta onneksi sitten se sai silitettyä kirahveja monestikin ja ruokittuakin yhtä. Minäkin uskalsin silittää kirahvia!! Loppu ilta menikin sitten aika rauhallisissa merkeissä, luin vähän aikaa ja sitten oli iltapala ja katsoin telkkariakin vähän. Sieltä tuli yllättäen Supernaturalia ja voin sanoa, että oli melko vaikea pitää pokka kun veljekset puhukin ranskaksi.

Eilen oli sitten ensimmäinen ns. oikea työpäivä. Aamusta jouduin kattomaan että tytöt söi aamupalansa samalla kun saivat kattoa telkkaria (Scooby-Doo!), kun äitinsä kävi asioilla. Loppu päivä sitten leikittiin sisällä ja ulkona sään ja tyttöjen mieltymysten mukaan. Naapurin poika kävi myös leikkimässä täällä tyttöjen kanssa ja mullekin se yritti aina jotain sanoa, mutta en ymmärtäny mitään. Oli kyllä somaa kun se sanoi aina, että madam. Illalla kävi sitten tutut, joiden kautta tänne tulin, käymään ja katsomaan että kaikki oli ok. Eilenkin tuli kyllä vähän vetisteltyä kun skypettelin äitille, mutta eiköhän se tästä. Jouduin eilen myös hoitaan tyttöjen iltakylvyn joka onnistui yllättävän hyvin, kun vertasi esimerkiksi aamuun jolloin pienempi ei ois millään halunnu antaa mun pukea itteään ja piti lopulta äitikin hakea apuun. Pienempi ei puhu englantia joten on välillä hankalaa kun joutuu kysymään välikäden (isosiskonsa) kautta, että mikä nyt on. Vanhempi tyttö yrittää aina parhaansa mukaan puhua mulle enkuksi. Ymmärtävät kuitenkin hyvin :)

Tänään oli sitten pientä häslinkiä taas pukemisen kanssa ja nuorempi ois halunnu kovasti olla äitinsä kanssa, mutta kun äidin piti saada tehdä töitä. Pienet itkut tuli, myös minulta ku satuin väärässä tilanteessa ajattelemaan omaa äitiä, ja kun väliin tuntuu etten oikein osaa. Mutta lopulta sitten leikittiin paremmalla mielellä ulkona ja sisällä. Nyt on syöty vähän ja lähden tästä varmaan itse vihdoin tutkimaan tuota kylää, kun on hieman vapaata aikaa.

Mukavasti siis menee, vaikka väliin vähän meinaa vetistellä ja kaikki ei aina tunnu sujuvan sen helpoimman mutkan kautta, mutta eiköhän se tästä kunhan minäkin alan ymmärtää ranskaa hieman enemmän. Perheen koira rakastaa mua hieman liikaakin koko ajan kiinni jaloissa ja tulee paikkoihin joihin ei sais ku seuraa mua. Muuten tosi mukava, mutta kuolaa aivan tajuttomasti. Perheen kissa on myös hyväksynyt mut laumaan tai ainakin käski laittamaan ruokaa ja eilen pötkötteli mun sängylläkin. Täällä on ollu tosi lämmintä ja yöllä väliin vaikea saada unta kun on niin kuuma ja peitto hirveän paksu. Ekana yönä oli aivan valtava myrsky koko ajan salamoi ja jyrisi ja sato kaatamalla.

Nyt hieman kuvia huoneesta ja kissasta :)

Tuo sänky on himo vaikea pedata sievästi, kun tuo peitto on niin järettömän paksu. Tyynytki on untuvatyynyjä.

Toistaiseksi tuo ruskea kaappi on pysyny tyhjänä, koska en tiiä mitä laittaa sinne.

Ehkä osan tavaroista, jotka on pöydällä, kenties...

Aivan liikaa kaappitilaa! Tyhjensin laukut sunnuntaina ja vaan neljä hyllyä on oikeesti kunnolla käytössä.

Näkymä ikkunasta :)

Kissa, Pardaf, ainakin noin se lausutaan ilmeisesti pardaf sanotaan kun tiputetaan jotain tai muuten vaan sattuu joku kömmähdys...?

Todiste, että kissa nukkui sängylläni

Alle viikko lähtöön

 Eli viimeinen viikkoni täällä kotimaan puolella pyörähti käyntiin lauantaina, mutta vielä ei ole pahempaa paniikkia tai jännitystä ilmennyt, mutta tässähän on vielä aikaa. Kaverit arvelivat, että alan varmaankin stressaamaan ja panikoimaan sitten siellä Belgian puolella. Hyvin todennäköistä. Tai sitten lentokentällä. Kuluneella viikolla olen nähnyt kavereita ja viettänyt melko rauhallisia läksiäisiä eri kavereiden kesken. Vielä kahta kaveria pitäisi ehtiä näkemään alkavalla viikolla ja toivottavasti kerkeän. Kummitädilläkin olisi tarkoitus käydä ja viimeiset tuliaiset ostaa ennen lähtöä. Mummolassakin tuli pyörähdettyä, mutta hami vain se vierailu jäi melko lyhkäiseksi enkä sitten toista kertaa enää ehdikään käymään, vaikka haluaisinkin. Tiukka aikataulu, mutta onneksi olen jotain saanut aikaiseksi.

Isällä käydessäni tuli hetkellinen, herranjumala meikähän on lähössä vuodeksi pois enkä nää kettään ennää ikinä fiilis, mutta sekin oli melko nopeasti ohi. Eli varmaankin sen sijaan, että koko ajan olisin jonkinlaisessa paniikissa omat hätäilyni lähdöstä tulevat varmaan juuri tuollaisina piikkeinä.

Siivosin nimittäin tänään vihdoin huonettani ja sain vietyä joitain tavaroita varastoon ja laitettua lakkiaslahjat viimein pois esiltä ja kääreistä. Olen myös saanut lajiteltua ja pestyä vaatteet, jotka lähtevät mukaan, minkä ansiosta vaatekaappini näyttää tavallistakin räjähtäneemmältä, vaikka voisi kuvitella sen tällaisen lajittelun jälkeen olevan siisti. NOT.

Lauantaina veli tuli käväisemään nopeasti, mikä oli mukavaa, vaikkei niin paljon nähtykään tai mitään kunnollisia heippoja ehditykään sanomaan. Veli toi myös mukanaan rakkaan koneeni takaisin ja kaikki on taas kohdillaan. On niin mukavaa istua oman koneen ääressä. Olen myös viimein saanut investoitua läppärilaukkuun, jollaista ei ennen ole minulta löytynyt vaan käytössä on väliin ollut joku iänikuinen läppärilaukku, joka painoi enemmän kuin kone itsessään.

 Onko mahdollista, että ihminen, joka ei meikkaa lähes koskaan ja silloinkaan lähes lainkaan, saa täytettyä meikkipussukan ja toalettilaukun niin, ettei jälkimmäinen mahdu edes kiinni. Ilmeisesti on, kiitos kaikkien perusrasvojen ja shampoon ja hoitoaineen ja aurinkorasvan yms. Pakko ottaa jopa shampoo ja hoitoaine mukaan, kun ei tiedä millaista herkälle iholle sopivia tuotteita muualta löytyy.

Olen nämä kolme kirjaa jo saanut hommattua tytöille tuliaisiksi. Melukylän lapset, Peppi ja Hyvää yötä herra Hakkarainen. Tiedän, ettei Lindgrenin kirjat ole suomalaisia, mutta ne on niin hyviä. Tarkoituksena olisi vielä perheelle katsella muumi-pyyhkeitä, Joulupukki ja noitarumpu-kirja, suklaata, salmiakkia ja sitten vielä jotain pientä kivaa vanhemmille :)

Minua ei niinkään huoleta, että vaatteita olisi lähdössä liikaa matkaan, vaan enemmän pelkään tämän kirjapinon painoa, koska kaikki nuo on vain pakko saada mukaan, että pärjään vuoden. Tarvisin myös vielä ranskan sanakirjan, mutta ehkäpä tyydyn senkin kohdalla tuollaiseen tasku versioon, kuten saksan ja espanjan kanssa (koskaan ei tiedä mitä sanakirjaa tulee tarvitsemaan, joten kaikki mukaan!)

Sain hommattua itselleni myös kalenterin wuhuu! Lisäksi olen saanut ystävältäni lainaan B3-ranskan oppikirjan, jonka avulla sitten pänttäilen myös itsekseni sitä ranskaa, vaikka kurssillekin Belgiassa pääsen. Mukaan on lähdössä myös pakolliset kirjoitusvihot ja päiväkirja (jota opettelen nyt viimein pitämään), mutta niistä en jaksanut alkaa ottamaan kuvaa.

Tällaista siis tällä hetkellä. Harmittaa hieman, kun en saanut yhtäkänä kirjaa luettua, jotka oli tarkoitus kesän aikana lukea, mutta ehkä yhdellä niistä on vielä toivoa. Lisäksi, koska huolehdin maailman turhimmista ja vähäisimmistä asioista mietin sitä, että ehdinkö katsoa kaikki Pahan jäljillä- ja Doctor Who- jaksot joita en ole ehtinyt vielä katsoa, ennen kuin lähden. Mutta ehkäpä vain peitän salattua lähtö paniikkiani huolehtimalla enemmän siitä, olenko saanut otettua seuraamani sarjat kiinni, kuin sitä että lähtö tosiaan on jo ensi lauantaina!

P.S. Onko omituista, että haluaisin jo pakata kaikki kamppeet valmiiksi ihan pelkästä pakkaamisen ilosta?

Sateen jälkeen on poutasää

Kaunista merimaisemaa ja majakka, kun oli kerrankin melkein hyvä sää

Tai lisää sadetta, ainakin täälläpäin. Pilviä riittää joka päivälle ja aurinkoa on saanut kaivata koko kesän, eikä niitä helteitäkään sen kummemmin ole näkynyt. Tästä johtunee se, että meikäläinen on ainakin pysytellyt melko visusti sisätiloissa ja tuntuu siltä, kuin kahdeksan jälkeen ei voi enää soittaa kellekään tai tehdä mitään koska on niin harmaata ja pimeää ja myöhä. Tiistai-iltana kellon lähennellessä jo yhtätoista ja laskevan auringon kerrankin pilkotellessa pilvien takaa tajusin, että kehveli sentään nythän on kesä ja sen sijaan, että kyhjöttäisi sisällä 24/7 pitäisi hyppiä pikkutunnteille asti ulkona välittämättä kellosta. Joten kerrankin kun ei hetkeen ollut harmaata ja ankeaa tartuin puhelimeeni ja sovin treffit ja niin pienellä porukalla kokoonnuimme viettämään iltaa rannalle, missä paisteltiin makkaraa ja peräti hampurilaisetkin. Sievä sää oli ja hauskaa, vaikkei kyllä kovin lämmintä ollutkaan. Yön kruunasi vielä erä hobitti- lautapeliä, jonka jälkeen auringon jo noustessa sitten ajelin kotiin. Myös keskiviikolle siunattiin yllättävän sievää säätä, harmi vain ettei hoksattu tyttöjen kanssa siirtää ruokailua ulkosalle, mutta sellaista se joskus on.

No siinä jotain random kuulumisia, ihan vain että sain lätistä lämpimikseni. Sitten voisinkin syventyä vähän Belgia-stressiin, koska se on alkanut pikku hiljaa kasvaa. Onhan lähtökin jo tämän kuun puolella vain reilun kahdenkymmenen päivän kuluttua. Hui! Ensinnäkin jännittää vain ihan hirveästi se perhe ja lähtö itsessään, entä jos en pärjää, entä jos iskee ikävä, entä jos se perhe ei tykkääkään musta, entä jos vaan itken koko matkan Belgiaan ja oon ihan sosiaalisesti estynyt ihminen?? Ja entä se ranska, opiskelu ei ole edistynyt, koska opettajani ovat olleet kiireisiä ja minä laiska nyhverö. Lisäksi hoksasin taas vaihteeksi, etten ole vieläkään keksinyt mitä viedä tuliaiseksi sinne. Eikös se kuitenkin ole tapana viedä jotain omasta maastaan sellaista suomalaista ja silleen? Mitä ihmettä minä hommaan? Vinkkejä pliis, mitä kannattaa viedä muuta kuin fazerin suklaata (hyvä viedä suklaa maahan suklaata haha) ja salmiakkia ja ruisleipää? Mitä muut au paireiksi lähtevät on vieneet/ aikovat viedä tuliaisina maailmalle? Hjälpa mig!