Luova viikko

Minä täällä taas! Siivottuani talon = imurointi, keittiön ikkunoiden peseminen, lattian luutuaminen, pölyjen pyyhkiminen ja pyykkien laitto, pääsen vihdoin vähän istahtamaan tälle päivälle. Okei jos ollaan rehellisiä heräsin vasta vähän ennen yhtätoista ja löhösin tunnin, ennen kuin tartuin toimeen ja siivosin talon kahdessa tunnissa. Tiedän kuulostaa pitkältä ajalta, mutta tulkaapa ite imuroimaan tota kokolattiamattoa, joka on täynnä eilisen ja tän päivän murusia. Tai noita portaita, jotka on kans harmi vaan matolla päälystettyjä.

Mun rosvokopla pakenee luovien ratkaisujen autolla.

Lapsilla on siis tällä viikolla ollut vapaata koulusta, eli en ole muina päivinä ehtinyt tekemään kunnon siivouksia, kun host-äidilläkin on ollut töitä. Yleensä jaottelen näitä hommia ympäri viikkoa, mutta tällä viikolla se ei ole onnistunut. Maanantaina tytöllä kävi kaveri, mutta ennen sitä ehdittiin vähän rakennella legoilla. Tiistaina poika puolestaan meni käymään kaverilla, joten minä ja tyttö jatkoimme legoilla rakentelua ja sen jälkeen näperreltiin vähän hama-helmilläkin. Keskiviikkona ja eilen sitten olen yrittänyt lapsosia tekemään myös jotain muutakin kuin pelaamaan konsolilla tai täbillä, mutta alkuviikon jälkeen tämä tehtävä ei sitten aina luonnistunutkaan toivotulla tavalla.

Poliisi ajaa maitoautoa.

Illat mulla on viikolla ollu suht vapaita ja eiliselle olikin sitten sovittu tanskalaisen kanssa pubi-ilta, koska tänään mulla on vapaata niin saattoi sitten viipyäkin hieman pidempään. Tällä kertaa en ollut edes myöhässä, vaan ansaitusti jouduin sitten vähän odottelemaankin. Pienen kiertelyn jälkeen päädyimme viettämään iltaa Alexandra- nimiseen Pubiin, jossa tulikin sitten istuttua ihan siihen asti, että kuului jo viimeisen kierroksen kellonlyönnit. Täällä pubit siis menee suht aikasin, eli jo kahdentoista aikoihin kiinni ja joskus puolen jälkeen soitellaan viimeisen kierroksen merkki. Wimbledonissa oli huomattavasti helpompi ja rennompaa hengailla myöhään, koska sieltä kulkee busseja kotiin läpi yön eikä edes hirveillä aikaväleillä. Toisin kuin Epsomista viimeinen bussi lähtee jo yhdentoista jälkeen.

Tyttö sai ohjekirjan avulla tehtyä vähän hienomman kiesin, ku nuo mun tekeleet.

Mulla on tosiaan lievää paniikkia täällä, koska en ole vieläkään onnistunut tapaamaan hirveenä ihmisiä, joiden kanssa ois helppo sopia menoja illoiksi ja viikonlopuiksi. Lisäksi tää suomalainen au-pair, jonka kaa oon hengaillu enemmän saattaa olla lähdössä takas Suomeen tai sitten vaihtaa paikkaa täällä Englannissa, joten en tiiä kenen kaa oikeen tuun viettään aikaa. Saksalaiset on vähän sisäänpäinkääntyneitä you see. No onneksi mulla on mulla on mun tanskalainen kaveri, jonka kaa ollaan tavattu jo kolmesti ja juttu riittää jo aika hyvin, vaikkei niin hyvin tunnetakkaa. Lisäksi tää tyttö on luvannu pyytää mua mukaan sen ja sen muiden kavereiden menoihin, että saisin lisää tuttuja täältä. Jes!

Yritin tehdä kissaa, mutta taiteilijan omaan silmään se näyttää enemmän oravalta

Eilinen ilta oli kyllä yks parhaita vapaita iltoja täällä, pakko myöntää. Ilta meni tosi lepposasti pienessä hiprakassa tuli mietittyä jos jonkinmoisia kysymyksiä ja naurettua ihan mukavasti. Lähdön sitten koittaessa suuntasin kiltisti bussipysäkille, jossa bongasin tosi söpön pojan, joka sitten ystävänsä kanssa sattui tulemaan samaan bussiinkin ja sain ensimmäistä kertaa kokea tällaista randomia jutustelua, kun herrat sitten istuivatkin mun edessä bussin yläkerrassa ja alkoivat juttelemaan meikäläisen kanssa. Paljastui etä herroista toinen oli skotlantilainen ja tämä, jonka jo pysäkillä hoksasin oli Tsekistä(?). Mukavia heppuja, joita harmillista kyllä en välttämättä tule enää näkemään, mutta jospa tämä nyt rohkaisisi tutustumaan jatkossakin vähän rohkeammin ihmisiin täällä.

Busseista muuten sen verran vielä, että eilen kun suuntasin Wimbledoniin mulle yhtäkkiä annettiin kynä ja lappu käteen bussissa, tekivät ilmeisesti jotain tutkimusta julkisesta liikenteesta ja lappu palautettiin sitten, kun bussista noustiin. Ja meikäläinenhän oli sitten yhtäkkiä tästä lapusta ja kynästä niin hämmentynyt, että läsähin istumaan siihen ihan bussin etuosaan, vaikka yleensä poikkeuksetta suuntaan aina sinne bussin yläkertaan istumaan, koska siellä on enemmän paikkoja. No sain sitten lapun jollain tasolla täytettyä ja palautettua kun bussista nousin. Huvitti vain jälkeenpäin, kun niin shokissa istuuduin vain siihen etupenkkiin sitä lappua täyttämään.

Pojan kanssa maalailtiin ja mun alunperin linnusta tulikin hetkellisen suttauksen jälkeen norsu.

Tänään ei sitten ohjelmassa tuon siivouksen lisäksi ole muuta ennen iltaa. Illalla siis tapaan vihdoin tämän erään ranskalaisen au-pairin, joka on ollut kaverina jo tän perheen edelliselle au-pairille. Tarkoituksena olisi suunnata erääseen pubiin Suttonissa, kyllä vähän jännittää taas uusien tuttavuuksien tapaaminen, mutta eiköhän se tästä. Vielä pitäisi selvittää, onko host-äidillä tarkoitus laittaa tänään jotain ruokaa illemmalla vai illastanko sitten pubissa. On muuten hauskaa aina välillä, kun entisen au-pairin tutut lähettelee yhtäkkiä viestejä tuohon au-pair puhelimeen ja minä sitten aina fiksuna oon ihan monttu auki (viimeksi tänään), että "Kuka nää oot?". Nyt en enää näistä pahemmin hämmenny, mutta uskokaa posi ekalla kerralla olin kyllä aivan "Mitä tää on", kun en tajunnut kuka mulle tekstaa ja mistä joku ton numeron ois ees saanu, kun en sitä kellekään oon jaellu.

Että tällaista menoa tällä kertaa. Koska en muuten ole tehnyt mitään jännittävää ja huikeaa niin kuvina tässä postauksessa viihdyttävät allekirjoittaneen kauniit taidonnäytteet. Häpeäkseni en osaa rakentaa hienoa lego-autoja, veljeni jokin on mennyt vikaan kohdallani.

Ensi kertaan!

Hyvää ystävänpäivää!

No niin, pitkästä aikaa taas kuulumisia täältä sateen keskeltä. Edellisestä päivityksestä onkin jo tovi, mutta syy on ihan vain se, ettei hetkeen ole tapahtunut edes mitään erikoista. Tai ellei lähes viikko sitten tapahtunutta Lontoon farssia lasketa mukaan... No sanotaanko nyt, että edellinen ja tämä viikko ovat kuluneet muutoin rattoisasti töitä tehden, lukien ja löhöillen, viime sunnuntaina kävins syömässä Wagamama- nimisessä ravintolassa erään tanskalaisen au-pairin kanssa ja voi että se ruoka oli kyllä hyvää. Ja minä jaksoin syödä kaiken, ihan kaiken! Tämä ei siis ole tavallista, jos käyn ravintolassa, aina tulen täyteen ennen kuin lautanen on edes puoliksi tyhjä.

Sitten, kun muuta ei olekaan tapahtunut voinen siirtyä kertomaan viime lauantaisesta Lontoon seikkailusta, joka tosiaan olisi voinut mennä helpommin ja paremmin ja josta on opittu paljon (=ota se kartta vaan suosiolla mukaan).

Victoria Station

Päivä lähti tietenkin käyntiin sillä, että olen jo herätessäni hieman myöhässä aikataulusta, koska minustahan on taas jälleen tullut lähes krooninen myöhästelijä, mikä onneksi näkyy vain kun tapaan ihmisiä vapaa-ajallani. Mutta empä usko, että kotipuolessakaan kaverit ole ihan tottumattomia tämän leidin myöhästelyihin köh köh. No lopulta sitten pääsin Victorialle, jossa minua yksi suomi au-pairi jo odottelikin.

Jotenkin muistui mieleen Belgia...

Victorialla innostuin taas hieman kuvailemaan ympäristöä, koska tuossa aseman lähellä oli tosi paljon hienoja lukaaleja. En nyt laita kuvia sen enempää niistä, koska laatu ei ihan ollut kohdillaan ja no muutenkin, ei ne niin mielenkiintoisia olleet.

Tämän kerran kokoelman aihe: musikaalit

Victorialta sitten suunnattiinkin bussilla kohti Oxford Streertiä. Alunperin oli tarkoitus käydä tosiaan katselemassa vähän nähtävyyksiä tällä kertaa, mutta myrskyvaroitusten takia päätettiin, että vain käytäisiin vähän ostoksilla ja syömässä. 

Psst...kattokaa tota rakennustaki, ku on hieno.

No shoppailemaan sitten päästiin, mutta eipä näkynyt myrskyä aamun sateiden ja tuulen jälkeen sitten missään. Okei kyllähän tuolla keskustassakin tuuli, tai ainakin seuralaiseni jaksoi siitä aina väliin huomauttaa, mutta enhän minä Oululaisena tommosia pikku tuulista kavahda. Käytiin sitten myös Starbucksissa (joo tiedän tiedän, että valitin aiemmin) aamiaisella, koska ainakin minulla oli aamun äkkilähdössä jäänyt aamupala välistä. Olen myös mieltynyt Starbucksin lämpimiin aamiaissämpylöihin, tai mitä ikinä ovatkaan, erityisesti Great English Breakfastiin.

Where are we!!

No aikamme kierreltyä ja aamiaisen jälkeen hyppäsimme bussiin, jonka oli tarkoitus viedä meidät British Museumille. Mitä opin tästä reissusta, katso vähän tarkemmi, minne se bussi menee ja mihin suuntaan. Bussi siis oli ihan oikea, mutta suunta vain hieman väärä ja ihan hyvän matkaa sillä ajelimme, kunnes oli myönnettävä, että tämä ei vie meitä mihinkään. Ei siis mitään tietoa missä kävimme, mutta hukassa oltiin. Onneksi bussia tulosuuntaan ei tarvinnut paria minuuttia enempää odottaa.

British Museum

No lopulta sinne British Museumillekin pääsiin ja kävi ilmi, ettei tuohon matkaan olisi edes bussia vaadittu. Great. Ainakin osaan yhteen paikkaan nyt sitten suunnistaa ilman kartaakin. Sisälle ei tällä kertaa poikettu. 

Tuol oli joku semi hieno kirkko

Fredie oli vähän pelottavan näkönen läheltä

Seuraavaksi lähdimme etsimään China Townia sen perusteella, minne muistin kulkeneeni ensimmäisellä Lontoon reissulla Millan kanssa. Arvatkaa löytyikö. No ei. En kyllä tajua, miten täällä Lontoossa mun normaalisti niin hyvä suuntavaisto on ihan eksytys laatua. Brysselissäki oli niin helppo aina löytää paikkoja. Tai sitten vain onnistuin aina eksymään siellä sinne minne olin menossa.

Lopulta otettiin tube Picadilly Circukselle.

Sori huono kuvanlaatu.

Löysimme China Townin, muttemme etsimäämme ruokapaikkaa, koska kaikki paikat olivat täynnä eikä osattu valita, minne mennä. China Townin ja British Museumin lisäksi emme siis onnistuneet/ehtineet löytää tietämme muille nähtävyyksille. 

Arvatkaa kuka hypetti taas, kun tuo teatteri tuli vastaan.

Do you hear the people sing!! Olin taas aivan täpinöissäni, kun Les Misérables- teatteri tuli vastaan. Kirjasta on enää reilu kolmesataa sivua jäljellä. Jospa sitä huhtikuussa pääsisi katsomaan ihan livenä, kun elokuvan osaa jo ulkoa :D

Tämä paita puhutteli minua syvällisesti

Eli melkoinen epäonnistumisien reissu tuo Lontoon käynti, mutta jospa ensi kerralla tosiaan otan sen kartan mukaan ja löydän tieni haluamiini paikkoihin. Ehkä käyn vielä helmikuun lopussa, ennen kuin äiti ja isäpuoli tulevat käymään, oikeasti tarkistamassa miten pääsen minnekin. Ostoksia en tälläkään kertaa tehnyt hirveästi. Ostin yhden kirjan ja Charlie Casanova- elokuvan, joka oli kyllä yksi hämmentävimmistä elokuvista joita olen koskaan nähnyt. Niin ja kuvassa näkyvän kissapaidan. Olen tähän mennessä onnistunut siis ostamaan yhdet housut, kegät ja kaksi paitaa täällä ollessani. Niin tosiaan en ilmeisesti kertonut, että kävin ihan alku kuusta myös Lontoossa. Tarkoituksenani oli ostaa uusi akku läppäriin, minkä teinkin ja yllättävän helposti kiitos Apple storen auttavaisten myyjien. Ja tuolloin mukaan tarttu Doctor Who-paita ja jälleen pari leffaa, joita ei Suomesta löytäisi ei sitten millään.

Sunnuntaina kävin sitten syömässä, kuten jo aiemmin mainitsin ja onnistuin jälleen myöhästymään, koska menetin ajantajun varatessani pääsykokeita varten lentoja Suomeen. No onneksi myös tanskalainen ystäväni oli menettänyt sinä aamuna skandinaavisen täsmällisyytensä, eikä hän joutunut odottelemaan minua minuuttia kauemmin.

Maanantaina käytin lapset uimassa ja haaveilin siellä sittä erään punapäisen uimaopettajan perään. Kyseessä siis ihan kunnon gingerhead Weasley tyyliin. Muuten tämä viikko onkin sitten ollut täynnä school runeja ja lukemista. Viikonlopun aion vain löhötä, lukea pääsykokeisiin ja katsoa elokuvia.

Kiitän ja kuittaan.