Luova viikko

Minä täällä taas! Siivottuani talon = imurointi, keittiön ikkunoiden peseminen, lattian luutuaminen, pölyjen pyyhkiminen ja pyykkien laitto, pääsen vihdoin vähän istahtamaan tälle päivälle. Okei jos ollaan rehellisiä heräsin vasta vähän ennen yhtätoista ja löhösin tunnin, ennen kuin tartuin toimeen ja siivosin talon kahdessa tunnissa. Tiedän kuulostaa pitkältä ajalta, mutta tulkaapa ite imuroimaan tota kokolattiamattoa, joka on täynnä eilisen ja tän päivän murusia. Tai noita portaita, jotka on kans harmi vaan matolla päälystettyjä.

Mun rosvokopla pakenee luovien ratkaisujen autolla.

Lapsilla on siis tällä viikolla ollut vapaata koulusta, eli en ole muina päivinä ehtinyt tekemään kunnon siivouksia, kun host-äidilläkin on ollut töitä. Yleensä jaottelen näitä hommia ympäri viikkoa, mutta tällä viikolla se ei ole onnistunut. Maanantaina tytöllä kävi kaveri, mutta ennen sitä ehdittiin vähän rakennella legoilla. Tiistaina poika puolestaan meni käymään kaverilla, joten minä ja tyttö jatkoimme legoilla rakentelua ja sen jälkeen näperreltiin vähän hama-helmilläkin. Keskiviikkona ja eilen sitten olen yrittänyt lapsosia tekemään myös jotain muutakin kuin pelaamaan konsolilla tai täbillä, mutta alkuviikon jälkeen tämä tehtävä ei sitten aina luonnistunutkaan toivotulla tavalla.

Poliisi ajaa maitoautoa.

Illat mulla on viikolla ollu suht vapaita ja eiliselle olikin sitten sovittu tanskalaisen kanssa pubi-ilta, koska tänään mulla on vapaata niin saattoi sitten viipyäkin hieman pidempään. Tällä kertaa en ollut edes myöhässä, vaan ansaitusti jouduin sitten vähän odottelemaankin. Pienen kiertelyn jälkeen päädyimme viettämään iltaa Alexandra- nimiseen Pubiin, jossa tulikin sitten istuttua ihan siihen asti, että kuului jo viimeisen kierroksen kellonlyönnit. Täällä pubit siis menee suht aikasin, eli jo kahdentoista aikoihin kiinni ja joskus puolen jälkeen soitellaan viimeisen kierroksen merkki. Wimbledonissa oli huomattavasti helpompi ja rennompaa hengailla myöhään, koska sieltä kulkee busseja kotiin läpi yön eikä edes hirveillä aikaväleillä. Toisin kuin Epsomista viimeinen bussi lähtee jo yhdentoista jälkeen.

Tyttö sai ohjekirjan avulla tehtyä vähän hienomman kiesin, ku nuo mun tekeleet.

Mulla on tosiaan lievää paniikkia täällä, koska en ole vieläkään onnistunut tapaamaan hirveenä ihmisiä, joiden kanssa ois helppo sopia menoja illoiksi ja viikonlopuiksi. Lisäksi tää suomalainen au-pair, jonka kaa oon hengaillu enemmän saattaa olla lähdössä takas Suomeen tai sitten vaihtaa paikkaa täällä Englannissa, joten en tiiä kenen kaa oikeen tuun viettään aikaa. Saksalaiset on vähän sisäänpäinkääntyneitä you see. No onneksi mulla on mulla on mun tanskalainen kaveri, jonka kaa ollaan tavattu jo kolmesti ja juttu riittää jo aika hyvin, vaikkei niin hyvin tunnetakkaa. Lisäksi tää tyttö on luvannu pyytää mua mukaan sen ja sen muiden kavereiden menoihin, että saisin lisää tuttuja täältä. Jes!

Yritin tehdä kissaa, mutta taiteilijan omaan silmään se näyttää enemmän oravalta

Eilinen ilta oli kyllä yks parhaita vapaita iltoja täällä, pakko myöntää. Ilta meni tosi lepposasti pienessä hiprakassa tuli mietittyä jos jonkinmoisia kysymyksiä ja naurettua ihan mukavasti. Lähdön sitten koittaessa suuntasin kiltisti bussipysäkille, jossa bongasin tosi söpön pojan, joka sitten ystävänsä kanssa sattui tulemaan samaan bussiinkin ja sain ensimmäistä kertaa kokea tällaista randomia jutustelua, kun herrat sitten istuivatkin mun edessä bussin yläkerrassa ja alkoivat juttelemaan meikäläisen kanssa. Paljastui etä herroista toinen oli skotlantilainen ja tämä, jonka jo pysäkillä hoksasin oli Tsekistä(?). Mukavia heppuja, joita harmillista kyllä en välttämättä tule enää näkemään, mutta jospa tämä nyt rohkaisisi tutustumaan jatkossakin vähän rohkeammin ihmisiin täällä.

Busseista muuten sen verran vielä, että eilen kun suuntasin Wimbledoniin mulle yhtäkkiä annettiin kynä ja lappu käteen bussissa, tekivät ilmeisesti jotain tutkimusta julkisesta liikenteesta ja lappu palautettiin sitten, kun bussista noustiin. Ja meikäläinenhän oli sitten yhtäkkiä tästä lapusta ja kynästä niin hämmentynyt, että läsähin istumaan siihen ihan bussin etuosaan, vaikka yleensä poikkeuksetta suuntaan aina sinne bussin yläkertaan istumaan, koska siellä on enemmän paikkoja. No sain sitten lapun jollain tasolla täytettyä ja palautettua kun bussista nousin. Huvitti vain jälkeenpäin, kun niin shokissa istuuduin vain siihen etupenkkiin sitä lappua täyttämään.

Pojan kanssa maalailtiin ja mun alunperin linnusta tulikin hetkellisen suttauksen jälkeen norsu.

Tänään ei sitten ohjelmassa tuon siivouksen lisäksi ole muuta ennen iltaa. Illalla siis tapaan vihdoin tämän erään ranskalaisen au-pairin, joka on ollut kaverina jo tän perheen edelliselle au-pairille. Tarkoituksena olisi suunnata erääseen pubiin Suttonissa, kyllä vähän jännittää taas uusien tuttavuuksien tapaaminen, mutta eiköhän se tästä. Vielä pitäisi selvittää, onko host-äidillä tarkoitus laittaa tänään jotain ruokaa illemmalla vai illastanko sitten pubissa. On muuten hauskaa aina välillä, kun entisen au-pairin tutut lähettelee yhtäkkiä viestejä tuohon au-pair puhelimeen ja minä sitten aina fiksuna oon ihan monttu auki (viimeksi tänään), että "Kuka nää oot?". Nyt en enää näistä pahemmin hämmenny, mutta uskokaa posi ekalla kerralla olin kyllä aivan "Mitä tää on", kun en tajunnut kuka mulle tekstaa ja mistä joku ton numeron ois ees saanu, kun en sitä kellekään oon jaellu.

Että tällaista menoa tällä kertaa. Koska en muuten ole tehnyt mitään jännittävää ja huikeaa niin kuvina tässä postauksessa viihdyttävät allekirjoittaneen kauniit taidonnäytteet. Häpeäkseni en osaa rakentaa hienoa lego-autoja, veljeni jokin on mennyt vikaan kohdallani.

Ensi kertaan!