Elossa ollaan!

Huh huh, Englannissa on ehditty viettää jo kolme viikkoa, mikä tuntuu melko hurjalta. Aika kuluu täällä huomattavasti nopeampaa kuin Belgiassa, johtuen kaiketi siitä, että tekemistä riittää. Yritän nyt vähän kelailla, mitä on tullut tehtyä sitten viime postauksen, mutta voi olla ettette tälläkään kertaa saa mitään hurjia seikkailuja luettavaksi.

 Viime viikolla en tainnut tehdä oikein mitään erikoista, maanantaina ja torstaina ja perjantaina vein ja hain lapsia kouluun ja kotiin. Laittelin vähän ruokia. En nykyään feilaa perunoita, vaikka edelleen ajoitukset menee välillä pitkin seiniä. Lauantaina uskaltauduin ulos talosta ihan yksikseni illalla, kun en saanut seuraa. Suuntasin Cheamissä olevaan Pubiin, jossa sitten söin chipsejä ja hörpin siideriä yksikseni. Ei uusia tuttavuuksia siltä reissulta, vaikka pistäydyin toisessakin pubissa. Ennen kotiin paluuta ostin vielä eräästä kioskista fish and chipsti, koska host-äiti oli töissä lauantain niin host-isän tehtävä oli hoitaa ruokapuoli, mikä merkitsi lapsille mäkkäriä.

Sunnuntaina tapasin sitten toisen suomalais au-pairin kanssa ja kävimme Suttonin keskustassa Grapes nimisessä pubissa. Minä taas sitten lounastin siellä otin Roas Beef:iä, joka tuossa yläälläkin näkyy. Ateriaan kuulu tommoset lihasiivut, roasted potatoes uskoakseni, ihme taikinakulho (jonka varmasti söin väärin), ruusukaaleja, herneitä ja porkkanoita +kastike. Oli toooosi hyvää! Jopa ruusukaalit oli hauskan makusia, en oo niitäkään ennen maistanu.

Uus reppu!

 Muuta kummoista ei sitten olekaan tapahtunut toistaiseksi. Maanantaina käytin tyttöä uimassa, mikä tarkoittaa sitä, että tyttö menee itsekseen uimaan ja minä odotan kahvilassa sen tunteroisen, kun käy uimatunnilla ja itsekseenkin vähän aikaa uiskentelemassa. Hyödynsin odottelu ajan sitten lukemassa Les Misérablesia ja pääsykoekirjoja.

Tiistaina kylläkin kävin pojan koululla. Niillä oli joku play day jonne vanhemmatkin osallistuu. No koska host-vanhemmat oli töissä oli mun homma mennä sinne. Tehtiin siellä jotain literacy juttuja, joidan tarkotusta mää en kyllä tajunnu sitten yhtään. Pysyin kyllä kärryillä mitä piti tehä ja miten, mutta sitä en tiedä miksi. Ilmeisesti se oli jotenkin valmistavaa seuraaville viikoille, kun poika tuo läksyjä kotiin.

Money!

Tänään sitten vein lapsia kouluun. Hieman meni tiukille ehtimiset, koska mun au-pair-puhelimen kello jätättää?! Nyt sitten viimein siirsin sitä muutaman minuutin ihan edelle, ettei varmasti käy näin toiste. Muutoin aamu meni kyllä oikeen mallikkaasti ja helposti. Kävin myös viimein ostamassa itselleni repun, johon rakas läppärini mahtuu, koska lauantaina pitäisi suunnata Lontoon apple-storeen ostamaan uutta akkua ja mahdollisesti myös muistikammat, että saa koneen kuntoon ja päivitettyä taas käyttistä. Primark toimi kauppana tänään ja löysinkin sieltä juuri sopivan kokoisen repun, johon läppäri sujahtaa helposti. Kyllä jo valmiiksi kirpaisee, kun tietää että kohta palaa rahaa akkuun ainakin ja oysteriakin pitäisi vähän latailla. Että niin sinne ne menee ne ekan kuun palkat jotka olin tähän asti saanut säästettyä, kun käytin vain Suomessa vaihtamiani puntia. No elämä on.

Viime viikolla muuten ostin myös itselleni TARDIS-säästölippaan, jossa noita rahoja on hyvä ainakin yrittää säästää.

Postipojan tarkkailua ja lähikaupassa shoppailua niistä on au-pairin arki tehty

 Heissan jälleen! Nyt saatte hieman tietoa siitä, miltä meikäläisen arki täällä kutakuinkin näyttää. Melko hyvin pystyn tavallisetkin päivät jo selkiyttään, vaikkei sellaisia toistaiseksi ole yhtä enempää ollut, mutta kuitenkin kaikki niidenkin päivien hommat on käyty läpi tavalla tai toisella.

Mun ohjekansio, johon ois tarkotus kerätä seuraajalleni vielä vähän enemmän infoa...

 Meikäläisen päivät vaihtelee tosiaan host-äidin työpäivien mukaan; viikossa ois normaalisti kaks tai kolme ihan kunnon päivää ja loput arkipäivistä semmosia, että auttelen tarpeen mukaan. Yövuoro päivistä en vielä osaa sanoa, miten ne tulevat tarkalleen menemään, mutta ns. pitkät päivät ja lyhet tiedän. Jos minä olen vastuussa school runista ja matka taitetaan bussilla niin pomppaan ylös seitsemältä (siis ihan oikeasti pitää pompata ylös, että saa ittensä hereille go me). Sitten herättelen lapset, hoidan pojan jalkojen ja käsien rasvauksen ja autan pukeutumisessa ja hampaiden harjauksessa. Tyttö hoitaa pukeutumisen, hampaa ja hiusten harjauksen pienellä patistamisella suht hyvin itse. Molemmat vähän huonoja herääjiä, kuten allekirjoittanutkin, ja poika jaksaa välillä vähän kiukutellakin, että nopeammin hommat hoituu kun auttaa. Kun nämä hommat on hoidettu niin pienet aamupalat =muroja tai leipää, naaman eteen ja sitten kengät jalkaan ja takit niskaan ja käppäilemään bussille. Bussista riippuen ulkona talosta pitää olla vartin vaille kahdeksan tai viisi yli kahdeksan. Koulu alkaa molemmilla ennen ysiä. Jossain tuossa aamutointen välissä pakkaan myös luncboxit, tässä taloudessa sisältö on yleensä kolmioleivät + kolme juttua (esim. jogurttia, pieniä suolakeksejä, välipalapatukka, jogurtti päälysteisiä marjoja tms.).

Minun kalenteri, jonka sain isoveljen tyttöystävältä lahjaksi :) Helppo suunnitella päivät, kun ihana kalenteri.

 Kun lapset on koulussa niin saatan pyörähtää Suttonin keskustassa joskus jotain tarttuu mukaan josks ei. Joskus käyn Starbucksissa teellä ja keksillä joskus en. Sitten jossain välissä suuntaan kotiin. Koomailen puolesta tunnista reiluun tuntiin, säälittävä minä. Viimeistään vähän ennen kahtatoista saan taas buustin alkaa oikeasti töihin, mikä tarkoittaa pyykit koneeseen ja alakerran imurointi. Imuroin aikalailla päivittäin alakerran lattiamaton takia, yläkertaa en ole toistaiseksi ehtinyt imuroida, kun host-äiti aina ehtinyt ja täällä ei niin usein tarvi imuroida kiitos uuden puulattian. Kerran viikossa pyyhin myös pölyjä, mm. huomenna vuorossa se ja yläkerran imurointi. Tiskit ja tiskikoneen + keittiön tasot hoidan yleensä ennen koomailua. Lisäksi tuon maidot sisälle, laitan käytetyt pullot ulos, vien roskat jos muistan ja hoksaan. Yleensä saan tuon ns. buustin kello 12.00 ihan vain koska 12.30 tulee Hollyoaks, jonka yleensä katson päivällä ellen illalla ole voinut katsoa. 

Lukemista ja musiikkia

Äiti ja isä voi olla nyt ylpeitä nääs, musta on kehkeytynyt melkonen teho siivooja, koska yleensä Hollyoaksin jälkeen saan jo todeta, ettei mahollisesti oo ennen kouluhakuja muuta hommaa kuin ripustaa pyykit ja laittaa uus koneellinen pyörimään, eikä ees se imuroimisen aloittaminen tai sen hoitaminen oo nykyään niin kamalaa ku ennen. Tämä aika yleensä käytetään sosiaaliseen kanssakäymiseen internetissä, lukemiseen; pääsykokeita tai les misérablesia, päikkärit, tv:n katsomista tai sitten pistäydyn Sainsburyssä jos tarvin jotain. Tänään olikin sellainen päivä että pistäydyin kaupassa tarkoituksenani ostaa naamaan jotain tehokkaampaa puhdistusainetta ja kuten yleensä nämä "nyt haen tän yhen jutun" päättyy siihen, että mukaan tarttuu myös ainakin yksi suklaalevy. Tänään niitä tarttui kaksi, koska oreo-suklaa oli vaan punnan per levy. I ain't even mad. Lisäksi meillä on aika miellyttävä posteljooni, joka eräänä päivänä koputteli ovelle kun paketti ei mahtunut luukusta ja varsinkin tällä viikolla mies parka on ollu mun salainen kyyläyksen kohde, koska odotan hartaasti Suomesta lähetettyä kirjan, uudet villasukat, korjauslankaa vanhoille sukille ja (toivottavasti) suklaata sisältävää pakettia saapuvaksi. 

Perinteiset takiaiset kaupasta

Jos host-äiti on töissä tai muuten kiireinen, niin minä lähen kahden jälkeen bussilla kohti kouluja hakemaan lapsukaiset kotiin. Kotiin päästyä saavat sitten siihen astisesta käytöksestä riippuen pelata jonkun aikaa, kun minä laitan ruokaa. Ruuan jälkeen sitten katotaan molemmilta läksyt ja luetutetaan. Ruuaksi on tähän mennessä ollu aika perussapuskoita; pottuja, riisiä tai pastaa, kanan, kalan, nugettien, kalapuikkojen tai lihapullien kera. Lisäksi aina väliin porkkanaa ja herneitä lisukkeiksi. Ja pari kertaa on myös ollu ihan chipsejä. Mää oon selvästi kouluavustajana oppinu liian tarkaksi luetuttajaksi, kun aina väliin meinaavat pienet koululaiset turhautua kun minä huomaan heti jos jotain ei lausuta kunnolla tai hypätään sanojen yli ;) Läksyjen jälkeen sitten tehdään jotain, mitä lapset haluavat tai sitten monesti omatoimisina tekijöinä tekevät paljon myös itsekseen ja minä siinä sivussa valvon ja lueskelen. Seitsemän aikaan alkaa sitten päivästä riippuen kylpyyn ja suihkuun patistelu ja pojan kanssa taas jalkojen ja käsien rasvailu ja yöpuvut molemmille päälle mieluiten kasiksi. 

Pitäkää salkkarinne, minä katon brittisaippuaa

Yöpukujen jälkeen onkin sitten iltapalan aika ja hampaitten pesua ja yleistä löllöilyä. Yleensä jompi kumpi tai molemmat vanhemmista on ehtiny tulla kotiin sillen, ettei mun oo vielä ihan nukumaan menoa hoitaa, mutta eiköhän sekin vielä tässä ajallaan hoideta. Kun vanhemmat tulee niin mää olen off ja yleensä hengailen alakerrassa, syön itekki siinä jotain iltapalaa tai sitten tuun omaan huoneeseen lueskelemaan/kattoon tv:tä/ koneelle. 

Niinä päivinä, kun perheen äiti on kotona niin teen aikalailla samoja hommia mutta hieman eri määrinä ja silloin saatan yrittää sopia päivälle jotain menoja muitten ihmisten kanssa. 

Että sellaista tuo meikäläisen arki, melko helppoa kauraa monen muun au-pairin hommiin nähen, mutta ihan tarpeeksi tällaiselle laiskimukselle. Vielä pitäisi jossain vaiheessa aloittaa jonkinlainen lenkkeily ja muu liikunta ihan vaan terveenä pysyäkseen ja tekemisen takia :)

Bye Bye Money!

 Otsikon keksiminen on aina aivan kamalaa, kun mitään järkevää ei vain tule mieleen. Eikä siinä vielä, kun ainoa asia mitä pää toitottaa on joku Hollyoaksin tunnusmusiikki, siis oikeasti. No nyt siis taas pientä päivittelyä, mitä täällä saarella on puuhailtu. Eli bloggasin viimeksi keskiviikkona, joten olen ehtinyt tehdä jo vaikka ja mitä tuhlata rahaa, käyttää personal oysterin melkein loppuun ja myös kuluttanut saldoani aivan liikaa. 

Viimein kunnon kuva kaksikerroksisestabussista.

Torstai: sain vihdoin hieman nähtyä ihmisiä tästä lähempääkin. Host-äidin ystävällä on myös suomalainen au-pair, joten näin häntä ja erästä toista suomi-aupparia Wimbledonissa. Kierreltiin kauppoja ja käytiin vähän syömässä. Itse tulin ostaneeksi vahingossa vähän liian kireät housut henkkamaukasta, koska sovitin normaalia kokoani ja ne housut olivat liian pienet joten ajattelin sitten, että otan vain seuraavan koon ja homma rullaa. No hieman kireät nuo on lantiolta, mutta jospa ne venyis. Kuvaa ei ole, mutta ehkä joskus. Voin sanoa, että melko yllättävä värivalinta meikäläiseltä. Muuta en sitten onnistunutkaan löytämään, vaikka h&m:llä oli yllättäen aivan hirveenä vaatteita joista oisin tykänny. Näin ei käy usein seriously. Mutta kaikki ne kivat paidat ja neuleet oli vielä liian kalliita. Sitten sovitin Debenhamssilla kivoja kenkiä, mutta jätin vielä kauppaan tuntuivat liian kalliilta. Käytiin sitten uusien tuttavuuksien kanssa jossain italialaisessa pikku kahvilaravintola tsydeemissä. Muut söi pitsaa minä valkosipulileipää. Oli hyvää.

Oxford street

 Perjantai: mulla tosiaan viime viikko oli tosi lepposa, kun host-äitillä ei ollutkaan töitä, joten pientä auttelua ja imurointia lukuunottamatta olin vähän niin ku off koko ajan. No perjantaina sainkin sitten vähän babysitting hommaa pariksi tunniksi, kun host-äiti lähti kavereiden kanssa ulos. Ilta sujui hyvin ja rauhallisesti ja luovutin sitten aikanaan lapsoset host-isän huomaan ja suuntasin Epsomiin. Olin sopinut erään saksalaisen au-pairin kanssa tapaamisen tai siis siellä oli isompikin poppoo koolla ja olin tervetullut joukkoon. No seikkailin sitten bussilla Epsomiin ja hengasin hyvässä seurassa reilun tunteroisen, kunnes oli pakko kiitää viimeisellä bussilla takaisin kotiin. Mitään suurta uutta tuttavuutta ei vielä ehditty saksalaisten kanssa muodostaa, mutta ainakin alku sujui hyvin. Seuraavalla kerralla sitten vähän pitempi hengaus minunkin osaltani toivottavasti.

Tuonne se kone pitäs jaksaa raahata ugh.

 Lauantai: aamu sujui sängynpohjalla vatsaa kiroten ja Bad Educationia katsoen. Kyllä ostin taas yhden tv-sarjan tuottiksen olen pahoillani! Mutta kyseessä on no ainakin viihdyttävää brittikomediaa juuri meikäläisen makuun. Lisäksi bongasin sarjasta toisenkin Roscoen! Siis tiesin jo valmiiksi, että sarjassa olisi Hollyoaksista (josta puhun nykyään aivan liikaa..) yksi näyttelijä, joka kuuluu Roscoen veljeksiin, mutta hitsi vie heti toisessa tai kolmannessa jaksossa pomppasi esiin toinenkin veljes! Myöhemmin illalla lähdin sitten host-äidin ja muksujen kanssa käymään perhetutuilla joilla torstaina tapaamani au-pair asustelee ja käytiin sitten lähi Sainsburyssä ja juteltiin niitä näitä. Bongasin matkalla Sainsburyyn taas yhden ketun! (ja pari kissaa) Kettu-saldo on tällä hetkellä neljä kettua näin nimittäin perjantainakin yhden. Niin tai siis kuusi kettua, kun laskee eräänä yönä valtavaa mekkalaa pitäneen kiihkeä kettuparin tuosta meidän kadulta...

Sunnuntai: tämä päivä olikin varsin vauhdikas sitten kun pääsin liikkeelle. Ensiksi heräsin melko myöhään ja vartin valmistautumisella olin ready skypettelemään ensin äitin ja sitten isän kanssa. Aluksi ehdin innostua, että lähtisin täkäläisen suomi-aupparin kanssa Lontooseen, mutta hänellä olikin vähän muita suunnitelmia, joten päätin vain suunnata Suttoniin ostamaan Debenhamsista ne kengät joita torstaina sovitin. No menin sitten pysäkille ja sainkin Millalta tekstarin, että olivat porukalla keskustassa (olin aiemmin kysellyt asiasta), joten vaihdoin pysäkkiä ja suuntasin kuin suuntasinkin nokkani kohti Wimbledonia ja sitä kautta Lontoota. Lontoossa sitten mentiin vähän ristiin ja rastiin kiitos sen, ettei meikäläinen hoksannut jäädä oikealla pysäkillä jne. No eka tapaaminen menikin niiltä osin liian mallikkaasti, joten piti vähän korjata tilannetta. Tälläkään kertaa en ostanut Lontoosta mitään. Kävimme muutamissa liikkeissä mm. Selfridgessä, Primemarkissa (jossa pitäisi ehkä tehdä uusi pyörähdys joskus) ja Hamleysissä. Siis Hamleys oli aivan tosi siisti ja siellä oli kaikkia ihania leluja, vaikka näin aikuinen ihminen olenkin. Ja siis kaikista ihanin oli kyllä Paddington-pehmolelu, jolla oli pienet punaset kumpparit!! Pian Hamleysin jälkeen suunnattiinkin sitten jo metroille ja busseille ja kotia kohti.

Guess where I went

Ja nyt päästäänkin sitten tähän päivään, joka on ollut mielenkiintoinen. Aamulla kaikki meni suht hyvin (olin siis koulu run vastaava), kunnes ei mentykään tietyllä bussilla kouluun ja tyttö siitä sitten hieman kimpaantui. Bussi jolla menimme on kuulemma ihan vauvoille ja kaikki, mitä minä ikinä ehdotan on ihan vauvojen juttuja. Kyllä siinä meikäläisen aamu koki pienen töyssyn ja pahoitin joksikin aikaa hieman mieleni, vaikken sitä tietenkään näyttänyt. Belgian jälkeen varmaan vieläkin hieman pelottaa, joten tämän aamuinen tunteidenpurkaus ehkä hieman säikäytti, mutta enpä usko, että tyttö oikeasti nyt minua inhoaa siihen malliin kipusivat perjantainakin sohvalle viereen. Huono aamu vain. No käväisin sitten Suttonissa samalla ja kävin viimein ostamassa ne kengät hyvä minä! Tai no miten sitä nyt ottaa...neljäkymppiä söivät nuo kengät, mutta tuntuvat mukavilta ja kevyiltä :)

Tällä voidaan sit jatkossa korvata urheilu- ja pelit-osio ;)

Ostin myös Doctor Who-trivialin! Ja yhden kirjan, josta en jaksanut ottaa kuvaa. Sitten tulin kotiin. Pihaa remppaavat miehet kyselivät "Is everything all right?" kun tulin. Olin varmaan hieman masiksen näköinen aamuisesta. No pienten päikkäreiden jälkeen maailma oli taas valoisa ja hoidin reippaasti kaikki hommat ja asetuin sohvalle mukavasti katselemaan Hollyoaksia (ylläri?), mutta kerrankin kun päivällä asetuin sitä katsomaan niin sehän oli mokoma sama jakso jonka olin viime viikolla jonain iltana katsastanut. Höhlä. No katselin sitten Frendejä, kyllä niitä tulee täälläkin ja vieläpä ainakin sen neljä jaksoa per päivä, mutta minuahan se ei haittaa. Sitten yllättäen host-äiti soitteli, että poika oli kaatunut koulussa ja lyönyt nenänsä pahasti, ja hän kävisi pojan hakemassa koulusta ja tuomassa tänne. Me sitten hengailtiin pojan kanssa täällä, kun host-äiti ja tyttö kävi uimahallissa. Pientä kiukuttelua tuli, kun suunniteltu ruoka ei kelvannut ja sitten kun olisi pitänyt siivota autoradasta osa itse. Poika parka sai nyyhkytellä pitemmän tovin, ettei halunnut siivota itse, kun minä en vain antanut periksi. Lopulta rata saatiin hienosti laatikkoon ja laitettiin vähän mieluisempaa ruokaakin ja elämä hymyili taas, pelattiin illemmalla vielä jotain bussipeliäkin. Äiti ja tyttö tulivatkin sitten kotiin, jonka jälkeen olin vielä apuna, kunnes kahdeksan aikaan vaihdoin vapaalle. 

Huomenna olisikin sitten taas aamulla koulurania tytön kanssa, jospa sitä tällä kertaa mentäisiin sillä mieluisammalla bussilla ;) Eipä tyttö aivan väärässä ollut kun tänään syytti, että minä en aina edes yritä ehtiä siihen bussiin, koska mieluummin menen sillä johon ei tarvi hoputtaa niin paljoa, joka menee vähän kauempaa ja joka vie koulun lähelle niin ettei tarvi kauaa odotella porttien aukeamista eikä käydä kaupassa pyörimässä ennen koululle suuntaamista.

Sataa sataa ropisee

Heipähei! Täällä on saatu nauttia vähän suunniteltua pitempään ns. pehmeästä laskusta arkeen. Perheen äiti nimittäin joutui perumaan tän viikon työvuoronsa, joten en ole vielä päässyt perjantain jälkeen uudelleen kunnolla töihin, mutta jospa sitä sitten ensi viikolla pääsisi. Viikko on sujunut hyvin ja melko leppoisasti. Mannantaina käväisin Suttonissa, mutta eipä sieltä oikein mitään löytynyt. Muutenkin mennyt nyt tämä alku viikko säälittävästi sisällä möhöten, mutta tänään pääsin jo taas käymään pienen lenkin ulkona ja ehkäpä teen vielä toisenkin. Kyllä se tästä lähtee. Ajattelin tällä kertaa hieman kertoa pienistä huomioista joita olen täällä tehnyt. Niitä ei vielä ole kovin montaa, mutta silti.

Magnustit vartioi!

1. Bussit kulkee aivan hirveetä vauhtia (niin kyllä muutkin autot) ja joillain paikoilla on semmonen hail and ride juttu, ettei tarvi ees mennä minnekkään oikeelle pysäkille vaan heilauttaa vaan kättä ja pääsee kyytiin. Lisäksi näillä alueilla bussit ei jätä pysäkeille vaan aikalailla heti kun painat nappia ja pystyvät pysähtymään.

2. Maito tuodaan ovelle! Ainakin meiän taloon maitomies tuo aina parina tai kolmena päivänä kaks pulloa maitoa tuohon talon eteen ja tyhjät pullot kans jätetään sitten siihen, niin ne pestään ja käytetään uudelleen. Samasta systeemistä voi tilata myös tietääkseni kananmunia ja leipää.

3. Liikennevaloissa, ainakin osassa, kun jalankulkijalle palaa vihreä niin kuuluu aivan järkyttävä ääni. Siis semmonen piipaus niinku joku palo- tai varashälytin ois menny päälle. Mää saan joka kerta sätkyn siitä äänestä.

Tämän päivän kauppareissun tulos

4. Porukka (ainakin osa) on suloisen kohteliaita. Esim. yhtenä päivänä ootettiin bussia ja siinä sit semmonen nuori jätkä istu penkillä, mutta kun vanhempi nainen lähesty niin se pomppas äkkiä pois ja anto paikkansa leidille, vaikka vieressä olikin vielä tyhjiä paikkoja. Lisäksi mun host-äidillä tippu pari kolikkoa maahan, niin johan semmonen nuori koulupoika kumartu ja keräs ne nopeasti ja anto mun host-äidille. Voi voi kumpa sitä itekki oppis tämmöset käytöstavat täällä ja lisäksi jutteleen mukavia kaupantätien kanssa.

5. Viimeinen, koska en ole lopulta niin monia huomioita tehnytkään. Brittien mainokset on upeita.

Tää on mun oma personal favourite tähän asti.

Ja vielä maistiainen magnusti-mainoksista

p.s. oon nähny jo kaks kettua! En oo ikinä nähny vapaita kettuja ja nyt oon sitten nähny ihan citykettuja. Yks juoksi eilen tien yli kun vietiin lapsia kouluun ja tänään tossa meiän etupihalla hiippaili toinen.

Herkuttelua ja metro seikkailua

Ensimmäinen viikonloppu ja kohta myös ensimmäinen viikko täällä saarella alkaa olla pulkassa ja fiilikset on tosi hyvät. Vielä on vähän hassu olo kun ei vapaille illoille ja viikonlopuille Sutton huudseilla oo löytyny seuraa, mutta jospa sekin sitten tässä ajallaan hoituisi. Olen taas ollut laiska turisti, ehkä joskus ryhdistäydyn ja uskallan heilua kamera kädessä ja räpsiä kuvia, mutta toistaiseksi se tuntuu edelleen hieman hassulta.

Melkein takapihalla oleva puisto, jonka kautta oikasee mukavasti Sainsburyyn

Ensimmäiset kolme päivää tosiaan vähän opeteltiin missä on mitäkin, millä mennä minnekin ja miten ja totuteltiin arkeen yleisesti. Perjantaina sitten olikin jo ensimmäinen ihan oikea työpäivä ihan yksin, eikä kaikki ihan nappiin mennyt. Aamulla sain ihan mukavasti lapset valmiiksi, mutta myöhästyttiin sitten lähimmästä bussista ja matkan varrella kauemmalle bussipysäkille käytiin hakemassa hanskat kotoa, kun olivat unohtuneet. No hanskoja ei löytynyt ja kiireellä sitten juuri ja juuri ehditiin bussiin ja kouluun. Mutta ehdittiinpä kuitenkin. Kun lapset oli sitten koulussa niin meikäläinen siivoili kotona imuroin, viikkasin pyykit ja pyyhin pölyt ja taisin tiskikonettakin tyhjentää ja täyttää.

Bussin yläkerrassa matkustaminen on nykyään aika tavallista. En oikeastaan ole kaks kerroksisenbussin alakerrassa ollutkaan.

 Sitten lähdin hyvissä ajoin hakemaan lapsia koulusta ja ehdin siinä bussimatkan ja koululle menon välissä piipahtaa Suttonissa teelläkin. Onnistuin kyllä taas olemaan niin pöllämystynyt kahvilaan mennessäni, että on ihme että myyjä sai sönkötyksestä mitään selvää. Lasten hakeminen olikin sitten melko helppo juttu. Poika sai perjantaina mukaansa myös luokassa kiertävän Mr. Foxin, jonka kanssa on sitten viikonloppuna puuhailtu ja raapusteltu tekemisistä tekstiä ja piirrelty kuvaa.

Koulumatkan varrella on Robin Hood aiheisia teiden nimiä ja yksi pubikin.

Kotimatkalla sitten piipahdettiin Sainsburyssä ja lapset sai valita jotain pientä herkkua itselleen. Kotona saatiin puuhasteltua läksyt enemmän ja vähemmän sutjakkaasti, mutta tulipahan ainakin tehtyä ja sitten alkoikin tättädädää Iidan ruokafiasko nro.1. Täällä on tosiaan kaasuhella ja uuni ja host-äiti näyttikin, että miten homma toimii ja muistinkin miten se toimiin, mutta arvatkaa vain sainko sitä uunia syttymään. No en. Onneksi juuri suurimmalla epätoivon hetkellä remonttireiska tuli vielä käymään ja hakemaan tavaroitaan ja sai uunin päälle. Jes! No kanat uuniin ja pottuja kuorimaan ja laittamaan. Heti kyllä huomasin, että järjestys aivan väärä, mutta eipä siinä mitään. Sitten ne perunat. Voi ne perunat. Kun ne ei vaan meinannu kiehua ja olivat oikeasti semmonen tragedia että kyllä meinasi itkettää. No joten kuten kypsät perunat kuitenkin kelpasivat lapsille ja itsellenikin jäi ihan syötävät perunat. Ja kanakin meni kaikki! Loppu ilta olikin sitten melko rattoisaa pienen loppu imuroinnin jälkeen pelattiin Kimbleä ja pelleiltiin yleisesti ja yöpuvutkin puettiin yllättävän kiltisti päälle ja sitten olinkin jo vapaalla jalalla, kun vanhemmat ilmestyi kotiin. Päivä oli siis vähän ylä- ja alamäkeä, mutta pahempaa on koettu ja muutenkin loppufiilis päivästä oli melkeinpä mainio. 

Bussia odotellessa pysäkki tarjosi viihdykettä. Brittien mainokset yleisesti on aika omaa luokkaansa, toisinaan ihan viihdyttäviäkin.

 Lauantai menikin sitten todella laiskasti. Siis oikeasti heräsin varmaan joskus kymmenen jälkeen ja söin aamupalaa ja puolet päivästä sitten luinkin pääsykoekirjaa ja Les Miserablesia ja suunnittelin kohta lähteväni sinne Sainsburyyn ostamaan itselleni kampaa. Sainsbury on siis oikeasti ihan tossa takapihalla, samoin mini Tesco ja oli tosiaan melko vaivan takana että viimein olin lähdössä sinne kauppaan ostamaan myös vähän suklaata, kun salmiakki alkoi vähän kyllästyttää. No empä koko päivänä kuitenkaan päässyt sinne Sainsburyyn, koska laiskuudenmultihuipentuma. Lähdin host-äidin kyydissä Suttonin Morrisoniin, kun sieltä haettiin eräs perhetuttava tänne meille kylään. Tuli muuten ostettua kampa, oikeastaan kolme samassa paketissa, ja sitä suklaata. Enkä kyllä tyytyny vaan yhteen kitkat pakkaukseen niin ku suunnittelin vaan oli muka pakko saaha vielä Dairy Milk- suklaalevy mukaan. Ja pussi sipsejä...mutta se oli pieni pussi.

Lauantai-iltana tänne tosiaan tuli perheen äidin ystäviä lapsineen kylään ja minäkin sitten koko päivän nyhjättyäni kirjojen parissa liityin sosiaalisten ihmisten seuraan ja ilta sujuikin rattoisasti syöden ja jutustellen.

Bussin yläkerran varoituksia.

 Ja tänään sunnuntaina lähdinkin sitten hurjalle seikkailulle kohti itse Lontoon keskustaa. Ensin otin bussin kohti Wimbledonia, jossa oli tarkoitus sitten vaihtaa metroon (tubeen, kuten kait nyt pitäisi sanoa hehe). No siellä Wimbledonin asemalla mulla tulikin pieni pattitilanne, kun en oikeen hokannu missä vaihtaa toinen toimimaton oyster-card toimivaan ja ladata siihen aikaan ja mistä ostaa tiketti siihen metroon itseensä. No lopulta toimivalla koulumatka oysterilla kiirehdin metroon ja Lontooseen selvittiin ilman ongelmia ja nyt mun personal oysterikin toimii wuhuu! 

Phonebox!

 Lontoossa sitten kierreltiin kahen aupparin suomalaisen Millan ja saksalaisen Roxanan kanssa mm. Oxfordstreetillä, Chinatownissa ja ties missä. Käytiin Starbucksissa teellä ja kahvilla ja nykyään aina nälkäinen minä mussutti tyytyväisenä ihmeellisen English Breakfast sämpylän. Tosiaan säälittävän vähän otin kuvia, mutta sääkin oli vähän semmonen ja tämmönen ja tuli pimeääkin. Käytiin muuten myös Disney-shopissa, joka oli aivan ihana, ja m&m worldissä, joka haisi ihan suklaalle.

Trafalgar Square

 Mua käytettiin myös vähän nähtävyyksillä ja vaellettiin Big Beniltä Londgon Bridgelle asti. Sitten alkokin olla jo sen verran myöhä että meikäläinen suuntasi kohti kotia. Varauduin muka ostelemaan kaikkea kivaa, mutta toistaseksi tämä herkkusuu suuntasi kotiin taskussaan vain pieni pussi skitlessejä ja dairy milkin suklaanappeja. Aioin ostaa vain yhden, mutta sitten sainkin yllätyksekseni vielä toisen ilmaiseksi, joten why not.

Pakollinen metrokylttikuva.

 Kotiin olikin sitten hauska seikkailla, kun alkuperäinen suunnitelma meni myttyyn jo yhden pysäkin jälkeen. Jubilee-linja jumahtikin Waterloohon ja sitten pitikin keksiä aivan uusi reitti, mutta lopulta Tottenham Courtin ja Notting Hill Gaten kautta pääsin turvallisesti Wimbledoniin ja bussilla kotia. Nyt saat äiti (ja muutkin) olla ylpiä kun pieni maailmamatkaaja osas aivan ite kattoa Lontoon metroja!

Tower Bridge

London Bridge is falling down, falling down.  

Beni

Ens kerralla sitten ehkä sitä shoppailuakin ja kunnon turisti kuvailua. Ehkä eksyn vielä joku päivä London Eyehinkin. Nytkin yritin ottaa kuvia, mutta oli kaikki niin säälittäviä, ettei niitä kehtaa tänne laittaa.

Ens työviikko onkin sitten vielä vähän epäselvä, kun host-äiti tulikin kipeäksi, joten en tiedä mimmosia päiviä tulee, mutta huomenna kyllä vois vähäks aikaa jäädä hengaileen taas Suttoniin, kun lapset on saatu kouluun ja sitten kotia tekemään vähän siivoiluja.

Punaisia busseja ja identtisiä taloja

Nyt kun olen majaillut täällä Englannin puolella pari päivää on kait aika tehdä hieman ensimmäistä postausta vai kuinka? Matka sujui melko mallikkaasti, vaikka meikäläistä meinasin hieman pelottaakin kun aluksi oli turbulenssia ja kone heilahteli. Olisi pitänyt olla maailmanmatkaaja-Lare vieressä lohduttamassa. Perhe on tähän mennessä tuntunut oikein mukavalta äidin kanssa riittää juttua ja lapsetkin on oikeen mukavia, vaikka ollaankin vielä hieman tutustumis vaiheessa. Perheen isällä on pitkät työpäivät joten esittäytymistä ja muutamaa sanaa enempää ei olla ehditty vaihtaa, mutta mukavalta vaikuttaa. Eilen keskiviikkona vietin ensimmäistä kertaa reilun tunnin ihan keskenään lasten pientä itkua pelikoneen perään lukuunottamatta kaikki sujui tosi hyvin ja tänään selviydyttiin myös mallikkaasti kouluun. Huomenna on sitten ensimmäinen kokonainen päivä ihan itsekseen, mutta uskompa että kunhan pojan saa aamulla heräteltyä ja puettua niin kaikki menee hyvin. Molemmat lapset tosi reippaita yleisesti ottaen ja varsinkin tyttö. joka täyttää tänä vuonna jo 9-vuotta on melko itsenäinen. 

Tänään oli siis aamulla ohjelmassa pientä totuttautumista yksin liikkumiseen ja tuli kyllä ylpeä fiilis kun osasin viedä lapset itse kouluun ja selvisinpä vielä kotiakin takaisin.  

Tällä kertaa mun huone näyttää tältä. Huone on vasta rempattu, enää nuo kaapin ovet pitää kuulemma maalata valkoisiksi. Tää on mun mielestä tosi kiva huone isoine ikkunoineen. Mun pitää varmaan joskus ottaa kuva tästä talosta, koska tää huone on just semmonen yläkerran keskihuone mitä näissä täkäläisissä taloissa on eli melko tilava muihin huoneisiin verrattuna.

Mulla on myös oma tv ja dvd-soitin. Toistaiseksi oon aina avannu tv:n vaan sillon ku sieltä ei oikeen tuu mitään, mutta kyllä tuolta pitäs aina sillon tällön tulla jotain ihan hyvääkin katseltavaa.

Vähän maisema kuvaa, mitä mun ikkunasta näkyy, pitäs ottaa joskus vähän parempi otos, mutta eiköhän tässä ehdi.

Olen toosi huono turisti edelleen ja mua aina vähän hävettää pyöriä paikoissa kameran kanssa, mutta enköhän mää joskus rohkaistu ja ota parempiakin kuvia. Tää kuva on tosiaan mun eiliseltä ekalta yksin seikkailulta läheiseen Sainsburyyn. Mun "oikotie", jota ei varmana iltasin uskalla käyttää.

Tässä sitten vähän naapurustoa, tosiaan suurin osa taloista on melko saman tyylisiä jos ei ihan saman näkösiä keskenään, joten tänäänkin kun tulin semmosella bussilla kotiin, joka jättää tämmöselle normitielle eikä tuonne North Cheamin keskustaan niin vähän jännitti että jäänkö vahingossa keskelle jotain aivan tuntematonta paikkaa.

Kun oli vieny lapset kouluun, niin uskaltauduin jäädä vähäks aikaa Suttonin keskustaan pyörimään ja käväisin muutamassa kaupassa. Okei jos rehellisiä ollaan niin kahdessa Waterstonessa ja hmv:ssä. Oon jotenki semmonen että aina ku oon jossain kaupungilla käppäilemässä niin en oikeen osaa mennä kauppoihin sisälle ja sitten ku meen oon niissä ihan hämilläni ja jotenki rauhaton. Sama pätee siihen ku tuun kaupasta ulos. Mutta voi että Waterstonessa oli yks pieni hylly omistettuna Doctor Who:lle ja voi että siellä oli myös semmosella pöydällä ainaki kolme Doctor Who-peliä plus yks palapeli ja siis yks niistä peleistä oli semmonen Doctor Who trivial juttu tiiättekö niin ku yks semmonen trivial pursuit kolmio Doctor Who:sta. Kyllä oli vähällä etten ostanu. Hmv:ssä olin kans ku taivaassa siellä oli tosi paljon leffoja ja sarjoja ja levyjä halvalla ja sitten oli kaikkea fanikamaakin ja kyllä sai itteä pittää niskasta kiinni, ettei ryöstäytyny käsistä. Lopulta mukaan kuitenki tarttu War Horse- elokuva jota en oo Suomesta onnistunu löytämään ja Imagine Dragonsin Night Visions-levy ku ei hintakaan ollu hirveä.

Doctor Who:sta puheenollen katsokaas mitä tuli tv:stä kun tulin kotiin ja söin vähän välipalaa. Suunnittelin hetkeksi istuvani sohvalle ja selailevani kanavia jos vaikka E4:ltä ois tullu ees Hollyoaksia mutta empä ehtiny ees kunnolla E4:sta ettiä kun tuli jo tämä vastaan ja siihen sitten jäätiin.

Että tällaista tällä kertaa ens kerralla ehkä jotain järellisempää toivottavasti ja jotain informatiivisempaa ja tapahtuma rikkaampaa ja silleen. 

p.s. tuli kyllä tälläkin kertaa pakattua liikaa tavaraa mukaan, vaikka laukku olikin kevyempi kuin Belgiaan lähdettäessä. Onneks voi pääsykokeiden aikaan viedä kaikkea ylimäärästä sitten jo kotia.

Here I go again

Lähtö lähenee vääjäämättä. Vietän Suomessa enää kaksi yötä. Yhden kotona, toisen lentokenttähotellissa. En osaa vieläkään kunnolla jännittää, vaikka jokin jo sisällä kytee. Jännityksen sijasta on edelleen pelko, joka pulpahtelee esiin aina aika ajoin. Mutta ehkä tällä kertaa minunkin seikkailuni onnistuu ja saan loistavan kokemuksen, josta taas paasata seuraavat kymmenen vuotta. Kavereita alkaakin jo kyllästyttää, että reilun kuukauden Belgian reissulta riittää juttua melkeinpä sen vuoden edestä, joten varautukaa, että jos tämä kestää kuten toivotaan niin juttua riittää seuraavaksi viideksi vuodeksi. 

Ensimmäinen vaihe kaaos.

Olen tällä kertaa tosiaan ollut hieman viime tipassa kaiken kanssa. Pyykkääminen alkoi vasta lauantaina ja viimeiset pyykit eivät ole vielä edes kuivuneet, joten siksi laukutkin ovat vielä hieman vajaat. Kesällä taisin pyykätä kaiken jo viikkoa ennen valmiiksi ja liikuin loppu heinäkuun aivan kummallisissa vaatteissa. Liputkin tulostin vasta tänään ja huoneesta ei vielä edes puhuta, se on sitten huomisen projekti.

Toinen vaihe vähää vaille valmis

Vaikken vieläkään ole uskaltautunut suunnittelemaan mitään Englantia varten ja haaveilutkin ovat vähäiset, niin jotain pieniä ideoita alkaa jo kyteä mielessä. On ihana päästä käyttämään Englantia, se ei stressaa meikäläistä vielä ollenkaan kyllä minä pärjään, enemmän stressaan tällä kertaa sitä miten tulen lasten kanssa toimeen. Toivottavasti paremmin kuin Belgiassa. Saanko kavereita? Yksi ainakin jo odottaa Englannissa, mutta löydänkö lisää. Uskallanko tutustua kaupunkiin kunnolla vai jumitanko vain tiettyihin turvallisiin paikkoihin. Aika näyttää. Toivottavasti uskaltaudun kokeilemaan edes jotain uutta.

ps. kuten huomaatte kuvista myös kissa pakattiin kätsysti mukaan ;)