Päivät käyvät vähiin

Katsohan sainhan pidettyä suunnitelmastani kiinni ja blogattua jo tänään. Hyvä minä! Tämän postauksen kuvat ovat tältä ja viime viikonlopulta.

The Jungle Book- penkki

 Viime viikonloppuna käytiin siis suomineidon kanssa pelaamassa pesistä muiden suomalaisten kanssa, myös Cardiffin seuralainen oli paikalla pelaamassa. Enpä kyllä ainakaan itse ollut mikään kovin hyvä, vaikka vielä lukiossa jotenkin osuin palloon, plus ne muut oli jotain himo pelaajia. Mutta mukavaa oli ja tulipahan pelattua pesistä pitkästä aikaa ja viimein vierailtua siellä merimieskirkollakin.

Mun orava kaveri, joka melkeen tuli luokse kun sitä kutsu

 Pesiksen jälkeen suuntasimme sitten Greenwichiin etsimään pubia, jossa lounastaa, kun siellä suunnalla kerran oltiin. Kätevästi bussi jätti meidät Wetherspoonsin oville. Kun oli kuvut täytetty suuntasimme sitten yliopisto alueelle ja Greenwich puistoon ja mäen huipulle tutkimaan observatoriota hieman lähempää. Eihän se auki ollut, mutta ulkoakin aika hieno pytinki. Tapasimme matkalla myös söpön oravan, josta sain parikin hyvää kuvaa ja joka melkein tuli luokse, kun minä sitä siinä yritin houkutella, mutta säikähti sitten jotain.

 Mäen päältä oli hienot näkymät.

 Sitten minun kinuamiseni jälkeen nappasimme bussin North Greenwichiin ja kun oysterilla pääsee mihin vain Lontoossa, niin päädyimme Emirates Air Line gondoli hommaan, joka siis on suht nopea tapa päästä Thamesin yli. Kyllä tuolla korkeuksissa roikkuessa vähän jänskätti. Ei ois äiti sulle sopinu tämä ajelu, kun vaijerin varassa roikutaan ties kuinka korkealla. Näkymät oli kyllä hienoja.

O2

 Eilen sitten lähdimme Suomineidon kanssa (seikkailu illan jälkeen) kohti Lontoota. Suunnitelmissa shopata ja ottaa turistikuvia ja illan päättäisi sitten musikaalispektaakkeli! No ensin menimme Kings Crossille tarkoituksena ottaa se Potter- kuva, mutta arvatkaa kun sinne kärrylle oli hirvee jono, niin ei jäätykkään odotteleen ja suunnattiin Picadilylle hakemaan liput ja sitten Trafalgarille jellonia katsomaan. No just mun tuuria tieteski, leijonat oli aidattu! Siis en saanu kumpaakaan noista turistikuvista, kun Trafalgarilla oli eilen joku tapahtuma niin en päässy vielä ottamaan kuvaa leijonien kanssa. Entäs sitten se shoppailu? No kyllähän niitä kauppoja tuli kierreltyä, mutta eihän sitä tieteskään löydä mitään sillon ku pitäs ja vois ostaa jotain kivaa.

Kiina kissa

 Aikamme pyörittyä keskustassa suuntasimme sitten takaisin Picadilylle ja sitä kautta Queen's theatre:lle. Kyllä vähän jänskätti. En alunperin, kun Les Misérables musikaali valtasi elokuvateatterit ollut lainkaan kiinnostunut, mutta sitten jostain mielijohteesta päädyin sitä Finnkinoon katsomaan. No olihan se mahtava. Aivan tajuttoman hieno, eikä minua ensi hämmästyksen jälkeen haitannut lainkaan, että koko ajan vain laulettiin. Jälkeenhän elokuva on katsottu jos kuinka monta kertaa ja tänä keväänä sain viimein kahlattua lähes tuhat sivuisen opuksenkin läpi niin saattoi hyvillä mielin lähteä katsomaan ihan live musikaalia.

Paikat eivät olleet ihan parhaat. Isoimpien lavasteiden kanssa jäi päitä puuttumaan, kun katto oli tiellä, mutta muuten näki oikein hyvin ja kuuli loistavasti. Näyttelijät olivat todella hyviä ja lauloivat äärettömän hyvin. Ja kyllähän se vain oli hieno. Laulut yhtä hyviä kuin aina ennenkin. En ole kirjan lukemisen jälkeen katsonut elokuvaa, joten nyt oli hienoa osata yhdistellä kaikkia pieniä faktoja mielessään lavan tapahtumiin tai hahmojen käytökseen. Omia lemppareitani olivat tälläkin kertaa Enjolras kumppaneineen. Suosittelen kyllä käymään musikaaleja katsomassa, jos Lontoossa käydessään saa varattua aikaa ja rahaa, koska hieno kokemushan tuo oli ja teatterikin oli aivan älyttömän hieno. Mukavaa vaihtelua oli myös se, että monta kertaa Oulun kaupunginteatterissa käytyä oli vihdoin aivan uusia naamoja lavalla haha.

Että sellaista nyt menneinä viikonloppuina. Aika alkaa tosiaan käymään vähiin. Kokonaisi päiviä Englannissa jäljellä vain neljätoista. Viikonloppuja kaksi ja ne on suunniteltu täyteen ohjelmaan. Vielä on paljon nähtävää (ja minä tahdon sen jellonakuvan!!). Tunteet ovat sekalaiset. Tuntuu hassulta palata takaisin Suomeen, kun ei tiedä mitä aikoo elämällään tehdä, mutta eiköhän se joskus selviä. Elokuun aion kyllä vain olla täysin lomalla, ilman stressiä mistään. Eniten kyllä odotan sitä, ettei kukaan huuda minulle pitkiin pitkiin aikoihin, täällä kun lapsilla on tapana välillä huutaa jos mistäkin pienestä asiasta, kuten vaikkapa siitä kun eivät löydä kaukosäädintä ennen kuin ovat edes alkaneet etsimään sitä. On myös ihana päästä taas lenkkeilemään koiran kanssa ja sylittelemään kisuja.

Caerdydd!

Okei nyt vihdoin ja viimein otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoittelen toissaviikonlopun reissusta Walesin maaperälle. No mistäs reissu sitten alkoi kotoa tietenkin ja herätys oli jo kuudelta hyh hyh kyllä kirpaisi työviikon jälkeen vielä lauantainakin herätä aikaisin, vieläpä aikaisemmin kuin viikolla. Kuten Plymouthiin lähtiessä niin oli taas aika ottaa Wimbledonin kautta metro Victorialle ja jälleen sain vähän kiristellä hampaita metrossa istuessani, mutta onneksi tällä kertaa tiesin missä piti olla ja ehdin kymmenisen minuuttia bussissa hengähtää, ennen kuin menopeli lähti liikkeelle. Surullista kyllä sen verran tiukka aikataulu oli, etten ehtinyt suunnitelmani mukaan käydä ostamassa evästä ja en tietenkään ollut tätä keksinyt tehdä edellisenä iltana go minä! Mutta onneksi olin sentään hoksannut käydä ostamassa pienen tropicanan jonka olin muuntanut pikkulaukkuuni sopivaksi vesipulloksi. Ja onneksi bussimatka kesti vain reilu kolme tuntia, mutta kyllä ulos päästessä oli pakko saada jo purtavaa, onneksi on Gregsin donitsit (aivan liian arkinen aamupala minulle hyi tätä epäterveellisyyttä).

Matkaseuranani toimi tällä kertaa eräs uusi tuttavuus, suomalainen hänkin. Tarkoituksena oli alunperin lähteä tutun suomineidon kanssa liikkeelle, mutta hän ei sitten harmillisesti päässytkään matkaan. No onneksi uusi ystäväni osoittautui loistavaksi seuraksi kiertää Cardiffia ja olipa vielä Doctor Who fanikin, joten onnistunut reissu tältäkin osin. 

Ja sitten se itse Cardiff. Oih voih ja voih. Minä tykkäsin ja tykkäsin paljon. En voi millään jakaa Millan kokemusta tästä kaupungista. Melkein itketti, kun illalla oli aika ottaa taas suunta kohti Lontoota.

Roald Dahl Plass

Cardiffhan on siis Walesin pääkaupunki, jossa on muun muassa kuvattu Doctor Whota ja sen Spin off- sarja Torchwoodia. Itse tiesin jo Englantiin tullesani, että Cardiffiin on päästävä ihan vain Torchwoodin takia, joka siis on yksi lempi sarjani. Ja siis rakastuin Cardiffiin, vaikka sää ei ollutkaan loppu päivästä niitä parhaimpia. Oli ihanaa, kun lähellä oli merta ja joka paikka ei ollut niin paljon täynnä ihmisiä, vaikka isohko kaupunki onkin kyseessä. 

Wales Millennium Centre

Pierhead Building

Torchwood Hub

Ianto!

Eniten minua tietenkin kiinnostivat paikat, joissa Torchwoodia on kuvattu, joten suuntasimme ensimmäisenä Cardiff Baylle ja meren äärelle. Ja voi kyllä fanityttö sisälläni hihitti ja poukkoili, kun päästiin Torchwoodin pääoville, johon on eräälle sarjan hahmolle omistettu muistomerkki. Kyseessä on myös oma lempihahmoni. Oi Ianto, mikset jo tule takaisin.

Cardiff Bay

Cardiff Bay oli kyllä hieno ja vaikuttava ja se meri, se meri. Kaikilla varmaan tursuaa tämä minun vesi hehkutukseni korvista ulos, mutta koittakaa ymärtää lasta, joka on kasvanut vesistöjen lähellä ja joka ei nykyisessä asuinpaikassaan näe edes jokea ellei lähde Kingstoniin tai Lontoon keskustaan. Ja onhan se ilma nyt paljon raikkaampaa kuin täällä Lontoossa.

Norjalainen kitkko!

Matkalla Doctor Who Experienceen tuli vastaan Norjalainen kirkko kahviloineen. Harmi vain siellä ei ollut kovin hyvä tarjonta tai sitten vain tulimme väärään aikaan, kun siellä oli tarkoitus alkaa joku yksityistilaisuus.

Epäonnistunut kuva Walesin lipusta

Waleshän on muuten kaksikielinen alue, jossa puhutaan englannin lisäksi cymrua ja tämä näkyy siinä, että kyltit ja ohjeet löytyvät monesti molemmilla kielillä kuin Helsingissä konsanaan.

Ja sitten se Doctor Who Experience. Voi se oli mahtava. Liput sai helposti ja meitä kahta suomalaista lukuunottamatta muut ryhmässä olijat olivat brittejä, tai ainakin englanninkielistä väestöä. Tämä olikin melko hauskaa Cardiffissa, että siellä monet turistit tuntuivat olevan juurikin brittejä kotimaanmatkailua harrastamassa. Voin tietenkin olla väärässä, mutta en tainnut koko reissun aika kuulla yhtään vierasta kieltä englannin seasta.

Tohtorin kanssa matkustaneiden vaatteita.

Ennen kuin pääsimme ihastelemaan Doctor Who Exhibitionissa esillä olleita sarjassa käytettyjä vaatteita ja kaikkea muuta jännää kävelimme läpi noin 20min kestäneen Experiencin, joka oli aivan mahtava ja ihana ja hauska. Experiencen aikana ei saanut ottaa kuvia, jotta pystyi nauttimaan showsta ja keskittymään siihen olennaisee. Niin ja ettei vain paljastaisi ihmisille, mitä siinä tapahtuu. Jos on yhtään innostunut tästä kyseisestä sarjasta ja sattuu Cardiffiin päätymään niin kylä suosittelen. Experience oli mahtava ja näyttelykin sitten aivan omaa laatuaan.

Ysi ja kymppi Tohtorit!

Vanha Tardis!

Ysin ja Kympin Tardis sisältä

Face of Boe

Cyberman

Dalek!

Minä ja kympin Tardis.

Sota Tohtorin Tarid oli vähän rähjäisempi

Yhdestoista Tohtori ja tämän hetkinen Tardis

Taidetta

Pierhead Building vähän lähempää

Karuselli

Roald Dahl Plass vähän toisesta kulmasta

Doctor Whon jälkeen päädyimme etsimään ruokapaikkaa ja ihan vain kiertelemään Cardiffia. Löysimme mukavan pubin, josta sai tosi halvalla hyvät fish and chipsit. Ja pisteitä vain ropisee tälle Walesin pääkaupungille.

Cardiff castle

Cardiff castle olisi ollut myös yksi mahdollinen nähtävyys, mutta hinta oli vähän liian tyyris näiden matkalaisten makuun, joten päädyimme vain katselemaan sitä ulkopuolelta.

Cardiff Library

Ennen kaikkea ihastuin Cardiffin katukuvaan. Pienet hauskat talot, keskenään erilaiset kadut ja paljon kävelykatuja me likes! Oli ihanaa, kun ei jatkuvasti tarvinnut ylitellä teitä ja varoa autoja vaan sai vain kävellä ympäriinsä ja katsella rauhassa. Lisäksi monilta kaduilta pääsi toiselle sellaisia pieniä katettuja kauppakujia pitkin, niistä nyt ei harmi vain tullut kuvaa, mutta ne olivat oikein somia ja niistä löytyi vaikka ja mitä kivoja pikku putiikkeja. Cardiffissa oli oikein kotoisaa olla ja uskon yhden tekijä olleen se, ettei paikka ollut niin hirveän iso ja ihmisiä ei ollut koko ajan niin valtavasti ja pääsi rauhassa kulkemaan. Päivä meni ohi aivan liian äkkiä ja lähtiessä kyllä harmitti, ettei ollu enempää varaa tai aikaa jäädä tutkiskelemaan tätä kaupunkia. No jospa sitä vielä joskus pääsisi tutustumaan Walesiin enemmänkin ken tietää.

Viikonloput ovat tosiaan nyt käymässä vähiin ja jokaiselle jäljellä olevalle on suunniteltu ainakin jotain tekemistä. Viime viikolla kävin pelaamassa pesistä suomalaisessa porukassa ja oli kyllä hauskaa. Lisäksi tuli vierailtua taas Greenwichissä, josta löysin viimein erään etsimäni kortin. Sunnuntaina oli mukava ja aurinkoinen sää ja Greenwich oli jälleen edukseen, mutta siitä lisää myöhemmin, toivottavasti mahdollisimman pian. Tämä viikonloppu on omistettu musikaalille, shoppailulle ja turistikuville Lontoossa. Minulla tosiaan on vielä itsestäni parit pakolliset turistikuvat ottamatta, että niitä sitten huomenna työstämään.

Kuulumisiin!