18

Tämän postauksen otsikko kuvastaa ainakin kahta asiaa. Tänään olen avannut suklaakalenteristani kahdeksannentoista luukun, lisäksi on jäljellä enää kahdeksantoista päivää siihen, että lentoni lähtee Helsinki-Vantaalta kohti Heathrowta. Lähtö siis lähenee, mutta jotenkin en uskalla tai osaa vielä jännittää tai olla kunnolla innoissani. En osaa hehkuttaa, kuinka pääsen näkemään sitä ja tätä. Vaikka yleensä rakastan pilvilinnojen rakentelua en edes ole uskaltanut edes niitä rakennella. Pieniä haaveita tietenkin on, mutta en kovin uskalla niitä ajatella. En uskalla mennä liian pitkälle. Belgia jätti jälkensä niin hyvässä kuin pahassa, opin paljon, mutta mukaan jäi myös pieni pelko; entä jos en olekaan tarpeeksi hyvä? Entä jos en nytkään onnistu ja osaa? Oikeastaan pelko ei ole kovin pieni, joka kerta kun joku kysyy jännittääkö tekisi mieli sanoa "Ei vaan pelottaa niin, että tuntuu etten ole edes lähdössä". Olen varmaan viime hetkeen asti aivan varma, etten lähdekään, että jotain tapahtuu. Toisinaan tulee tietenkin pieniä sykäyksiä, että oikeasti olen lähdössä, mutta silti Lontoo tuntuu vielä alle kahdenkymmenen päivän päässäkin kaukaisemmalta kuin Belgia kaksi kuukautta ennen lähtöä. Ehkä se on hyväkin, ehkä olen realistisempi, vaikken ruusuilla tanssimista Belgialtakaan odottanut. Rohkeutta kuitenkin antaa se, että tänäänkin kourallinen pieniä koululaisia takertui mun ympärille, kun tajusivat etten oo tulossa enää takaisin ja se että tiistaina mennessäni koululle lapset huusivat "Iida-avustajaa" ja juoksivat luokse toivottamaan huomenta.

Lentoja ja Helsingin pään hotellia lukuunottamatta en ole vielä tehnyt oikein mitään matkavalmisteluja. Rahaa pitäisi vaihtaa, katsoa että rasvoja on tarpeeksi, päättää mitkä vaatteet ja kengät pääsevät mukaan, kenkä kriisini tulee varmaan olemaan suurempi kuin Belgiaan lähdettäessä kiitos sieltä ostettujen lenkkareiden. Matkaoppaan uskaltauduin ostamaan, mutta sekin on saanut vielä pysytellä kiinni, en vain uskalla vielä suunnitella tai haaveilla muusta kuin siitä, että perhe oikeasti on nyt se mun the isäntäperhe.

Tuntuu hassulta, että monen vuoden ajan olen haaveillut pääsystä Lontooseen ja nyt kun se on edessä en osaa ymmärtää, että sinne pitäisi aivan pian lähteä.

Someday we might meet again

Nyt vihdoin päätin yrittää saada aikaan postausta "viimeisestä" Brysselin vierailustani. Belgiassa ollessani kävin muutamankin kerran Brysselissä. Se oli ikään kuin ainoa paikka jonne paeta esimerkiksi viikonloppuisin jos oikeasti halusi tuntea olevansa vapaalla, siellä unohtui kaikki. En voi silti sanoa tuntevani Brysseliä, mutta ainakin löysin yleensä ne paikat jotka halusinkin löytää. Bryssel on valtava ja osasin suunnilleen suunnistaa vain keskustassa ja suurimmille nähtävyyksille, joista suurinta osaa en oikeastaan edes tiedä, mitä ne ovat. Hyvin tunsin maani as you can see. Viimeiselle Brysselin vierailullani siis tein viimein kauan kaavaillun turistin kierrokseni med kamera. Vieläkin jäi paljon kuvaamatta, mutta kuvailin kuitenkin muutamia hauskoja yksityiskohtia joita kaupungista löytyi. On paljon patsaita joiden merkityksestä en ole millään jäljillä, mutta hope you can enjoy.

 Nämä kaksi teosta löytyvät Grand Placelta. Tarkoituksesta en ole varma, mutta olivat kuitenkin kauniita, kuten koko muukin Grand Place josta jo aiemmin olen laittanut muutamia kuvia.

 Brysselistä tosiaan löytyy paljon pieniä ja vähän suurempiakin yksityiskohtia, kuten juurikin tämä yllä nähtävä kerrostalon seinää koristava Tintti- maalaus. Tintti kyllä näkyy paljon Brysselin katukuvassa, kiitos suklaakauppojen, jotka myyvät Tintti-suklaata ja itse Tintti-kaupankin muodossa. Isompi museo on sitten junamatkan päässä Brysselistä.

 Aloitin tämän blogin aikalailla postauksella, jossa komeili pisuli poika ja tässä hän taas on. Toisin kuin ensimmäisellä kerrallani herran nähdessäni, niin tällä kertaa Mannekin oli saanut yllensä jotain vaatettakin, nyt jalkapallo teemalla. Brysselin tunnetuin poika on muuten monet hämmästyttänyt pienellä koollaan, suuresta koltiaisesta ei siis ole kyse.

Eräältä mukulakivetykseltä löysin tällaisen hauskan laatan. Ilmeisesti laatan kuvasta päätellen paikalla myydään tai on ainakin joskus myyty jäätelöä. 

Tässä onkin sitten yksi Brysselin isoimmista rakennuksista. Ainakin joskus aikoinaan se on myös ollut tyyppinsä suurin. Jos en nyt aivan mönkään muistan tämä järkälemäinen rakennus on jonkinlainen oikeustalo.

Yllä komistus aivan sen juurelta aiempi kuva on vähän kauempaa alempana olevalta pieneltä aukiolta otettu kuva. Tämän pytingin koko ei kyllä voi käsittää kuin vain paikanpäällä, eikä edes silloin. On todella vaikea saada edes kuvaa, jossa koko yksi sivu näkyisi kunnolla, enkä minä laiska murjake jaksanut todellakaan kiertää edes koko lukaalia.

 Tässä kuitenkin vähän toiseltakin puolelta kuvaa tästä jättiläisestä, jota kultainen kupoli koristaa. Jos ihmettelette kaikkia noita rakennustelineitä niin niiden syy voi ehkä vähän avartaa rakennuksen kokoa. Tämä kyhäelmä oikeasti on niin iso ja painava ja niin edelleen, että se uhkaa luhistua allensa näin vanhalla iällä ja on oikeasti melko vaarallinen projekti kunnostaa, mutta niin tätä komeutta yritetään vielä pelastaa. Toivottavasti onnistaa ihan vain, että olisi kyllä sääli jos noin mahtava rakennus jouduttaisiin purkamaan.

 Tämä hassu apina kaveri löytyi aiemmin mainitsemaltani aukiolta tuon jättimäisen oikeustalon edustalta. Olen aiemmin ollut tällä samaisella kadulla/aukiolla viettämässä ensimmäistä bileiltaa Brysselissä. Paikka ei ollut kovin kummoinen, mutta muistot jotka jäivät ovat oikein mainiot

Oikeustalon luota, jos jaksaa sinne korkeuksiin nousta saa nähtäväkseen aivan ällistyttävän näkymän, jolle kamerani ei todellakaan tee oikeutta. 

 Oikeustalon luona oleva, uskokseni muistomerkki.

 Tämän perusteella rakennelman muistomerkiksi ristin. Varmaankin jomman kumman maailmansodan ajoilta.

 Kaunis katetdraali, joka tuli vastaan matkallani seuraavaan kohteeseen.

 Kyllä sitä väliin nämä pienet väkerrelmät alkavat kyllästyttää, kun niitä on joka puolella, mutta samalla ne jaksavat myös hämmästyttää, miten nämäkin onvat säilyneet varmana monia vuosisatoja sodassa ja rauhassa.

 Patsaita, näitä kyllä löytyi tosiaan vähän joka puolelta. Kyllä ne Keski-Eurooppalaiset on ollu ahkeria näiden kanssa.

 Muistolaatta toisen maailmasodan ajalta.

 Rehellisesti. Ei mitään hajua, mikä on tämän pytingin tarkoitus. Sijaitsee ihan kuninkaanlinnan naapurissa, joten ehkä jotain tekemistä sen kanssa?

 Patsas!

 Jälleen yksityiskohtia rakennuksissa.

 Siinä on sitten se itse kuninkaanlinna. Olen pahoillani, etten laiskuuttani jaksanut mennä ottamaan lähempiä paparazzi kuvia, mutta tuo välissä ollut tie on ihan sanonko mistä ja niin ruuhkainen, että ei.

 Sitten kuninkaan linnan edessä oleva puisto ja yksi sitä vartioivista leijona-patsaista.

 Puisto ei ole aivan järin valtava, mutta sieltä kuitenkin löytyy vaikka ja mitä.

 Kuten tämä suihkulähde.

Ja tämä pulu, joka äsken esittelemälläni suihkulähteellä kävi hörpyillä. Ei kuulkaa tämä tipu pienestä hätkähtäny.

Romantic eh?

Ihme pikkumiehiä.

 Puistohan ei ole puisto ilman suihkulähdettä. Saattoipa tuolta löytyä toinenkin moinen.

Yksi tuota suihkulähdettä kiertävistä patsaista. Niitä oli taas sellainen läjä, että en jaksanut kuvata kaikkia.

Puiston toisella puolella, vastapäätä kuninkaanlinnaa oli joku tällainen hämmentävä rakennus. Have no idea what it is. Ainakin siellä on tuollainen beefeaterin belgialainen kollega.

 Jos en aivan väärin muista vuoden 2011 vierailultani niin tää jäbä saattoi olla joku kirjailija. Toisaalta saattaa herra edustaa jotain aivan muuta henkilöä.

 Tässä sitten semmonen keskus/pää what so ever katetdraali eli se the kirkko, jossa kaikki kuninkaalliset vihitään ja niin edelleen. Melko fancy oli sisältä. Patsaita, alttareita, hienot ikkunat. Astetta hienompi ku Oulun tuomiokirkko ja jos saan sanoa mielenkiintosempi. Oulun valkoset seinät nyt voittaa jopa tuo kotikunnan kirkko hienoine kuvineen ja kiemuraisine teksteineen.

Katetdraalin edessä oli puistossa tommosia hassuja lehmiä. Luin niistä jonku selosteenki, mutta arvatkaa muistanko sitä enää. 

 Museo, jossa oli Da Vinci näyttely, joka tsekattiin velipojan kanssa. Odotin kyllä jotain siistimpää kuin mitä sain. Loppujen lopuksi meikäläistä kiinnosti hieman enemmän jopa hieno katto kuin itse näyttely.

 Olin tosiaan liikkeellä hyvin aikaisin, koska sain kyydin niin aikaisin junalle, joten oikeastaan suurinosa turisti kiertelystä tuli tehtyä ennen kymmentä kun kaikki paikat olivat kiinni. Aamu oli viileä ja aluksi vähän kalsea. Pääsin sitten kuitenkin viimein O'Rileysin suojiin nauttimaan Breakfas Rollista, joka on kuten näette ihan semi muhkea annos. Kyytipojaksi sitten teetä. Kun pari vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa Brysselissä minua luultiin eräässä suklaakaupassa tanskalaiseksi tällä kertaa sain O'Rileysissä kyselyt olenko ruotsalainen. En sitten tiedä onko tämä kehitys parempaan vai huonompaan, vai oliko edellisellä kerralla myyjä sen verran fiksu, että tiesi ruotsalais veikkauksen olevan riski alttiimpi kuin muiden pohjoismaiden ;D

Ennen muun seurueen saapumista minulla tosiaan oli aivan huimasti aikaa vietettäväni ja vierailinkin sitten myös museossa, jonne olisi kyllä pitänyt mennä vähän aikaisemmin päivällä, koska täräytin paikalle vasta puolituntia ennen sulkemista ja minulla kun olisi kerrankin ollut aikaa lukea kaikki selosteet ja mielenkiintoakin ja pyh. Ylimmässä kerrassa olikin sitten kokoelmia herra mannekin pissin asuista vuosien varrelta, mukana myös Suomi! Lappalais- asu oli jopa näytillä. Tietokone kertoi, että pisupojulilla on ollut myös yllään joulupukin nuttu ja Suomen poliisin virka-asu.

 Grand Placella pääsi nyt myös yhden rakennuksen sisäpihalle, jostain syystä ottamistani kuvista vain tämä oli järkevä ja muut olivat sellaisia "Miksi mää tämmösen kuvan otin".

Päivä alkoi olla jo pimenemään päin kun viimein muutkin saapuivat paikalle. Tällä kertaa oli suomi au-pair kokoonpano, kun istahdimme oman lempi pubini eli Brysselin Six Nationsin sohville. Sain pitkään himoitsemani ranskalaiset, joita edelleen ikävöin. Palvelua lempi baarimikoltani, jolle myös edelleen suon ajatuksia. Ei ehkä ole kovin perinteinen belgialainen pubi kyseessä, kun kerran rugby/irkku-pubi on, mutta voi tätä suosittelen niin lämpimästi. Väliin haikailen viikonloppu lomasta Brysseliin ihan vain käydäkseni tässä pubissa, toivoen tietenkin baarimikkoni olevan siellä hehe. Baileys oli yleensä tilaukseni ja sitä kiikutettiin jo melkein pyytämättä pöytään, joten oli baarimikon hämmennys kyllä suuri, kun kerran sanoinkin Baileyssille "No! Guinnes!" ja niin sain maistaa ensimmäistä kertaa elämässäni Guinnesiä. Eihän se kovin maistunut, kun en olut ihminen ole, mutta oli se parempaa kuin suomalaiset sukulaisensa.

Ja seuraavana päivänä pääsinkin ensimmäistä kertaa näkemään Atoniumin näinkin läheltä. Harmi, etten tälläkään kertaa päässyt sisään visiitille. Tätä muistellessani huomasinkin missanneeni myös parlamentin, taas.

Siinä nyt sitten oli pienoinen kooste Brysselistä ja sen isommista nähtävyyksistä ja muutamista pienemmistä ja suurimmemmista yksityiskohdista, joita kaupunki on pullollaan, kuhan vain pitää silmät auki. Voi kyllä minä joskus tätä kaupunkia kaipaan tai pikemminkin ihmisiä, jotka siellä tapasin.

London bridge is falling down

Pieniä uutisia nyt minunkin elämästäni pitkästä aikaa ja otsikosta voitte varmaankin jo päätellä jotain. En siis lähteny Irlantiin tai muuallekaan enää tämän vuoden puolella, mutta tammikuun toisella viikolla pitäisi lähteä kohti uutta seikkailua, eikä sen pienempi paikka ole kyseessä kuin itse Lontoo.

Asioiden on siis ilmeisesti tapana selkiytyä kun vähän aikaa katselee ja ihmettelee ja näin kävi sitten minullekin ja facebookin kautta tuli vastaan hyvältä vaikuttava suomalais-englantilainen-perhe johon olisin sitten liittymässä tammikuussa ainakin kahdeksaksi kuukaudeksi, jos kaikki nyt vain menee hyvin. Perheen äiti on suomalainen ja isä britti, kaitsettavat lapset ovat 8-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika. Sähköpostien perusteella äiti vaikuttaa oikein mukavalta henkilöltä ja nykyisen au-pairin antamin tiedoin lapsetkin kuulostavat ihan kivoilta tapauksilta. En uskalla vielä jännittää tai hehkuttaa, koska vaikka lentolippukin on jo valmiina, niin jotenki ei vaan uskalla hyppiä lattiasta kattoon. Onhan se Lontoo kuitenkin melko hurjan kuuloinen määränpää tällaiselle pienen paikkakunnon tytölle. Vähän olen uskaltanut haaveilla ja miettiä, että ompa kyllä, mutta ensimmäisen kerran iski sellainen "Mää meen tonne!" fiilis kun olin katsomassa Thor: the dark world- leffaa ensi-illassa. Että vielä mennään hissutellen, enkä aivan hypettäen viitsi kavereillekaan asiasta kertoa vaan melko vakavina ollaan vielä oltu.

Mitä sitten olen tehnyt täällä Suomenmaalla? No ensin tappelin ja itkin työkkärin kanssa, mikä nyt on aika arkipäiväistä meille pohjoisen maan asukeille, sitten hain töitä ja sain niitä, wuhuu! Olen siis nyt kouluavustaja paikallisella ala-asteella. Sitten itkin Kelan lappujen kanssa, mikä on myös aika normipäivä. Sitten olen ollut töissä ja ollut töissä, käynyt Ikeassa ja nukkunut päikkäreitä. Eli ei mitään kovin merkillistä. Työ on ollut paikoin raskasta, mutta alan tottua, alan nauttia ja työ tuntuu palkitsevalta, tuntuu että minusta on ainakin välillä apua, tuntuu että omaa työtä arvostetaan ainakin vähän. Tunteita joita en Belgiassa kokenut kovin vahvasti. Mutta kaiketi tuo opetustyö on se meikäläisen tulevaisuus, omalta ainakin alkaa tuntua.

Että sellaista :)

P.S. Kaipaatteko vielä postausta Belgian ajoilta? Tallessa on muun muassa turisti kuvat Brysselistä ja melko hyvät muistikuvatkin tuosta päivästä. Muutenkin postaus ideoita saa heitellä.

Uuttavuotta odotellessa

Tänään sain vihdoin lisää tietoa aiemmin mainitsemastani irlantilaisesta perheestä. Tällä kertaa ei minua lykästänyt, enkä siis ole ainakaan toistaiseksi lähdössä Irlantiin. Elämä kuitenkin jatkuu. Heikohkon rahatilanteen ja joulun läheisyyden takia seuraavaksi tähtään lähtemään vasta tammikuussa, joko sinne Britanniaan tai sitten juurikin Irlantiin. Vielä siis luovuteta ja pääseepähän ne, jotka myös au-pair-hommista unelmoivat seuraamaan ihan tätä haku prosessiakin sitten enemmän.

Voisin muuten, jos lukijoilla on kysymyksiä tästä meneillään olevasta hausta tai sitten ajastani Belgiassa, niin vastaille niihin postauksella. Joten laittakaapa kysymyksiä jos sellaisia on :)

Tilannekatsaus

Suomessa ollaan nyt taas majailtu reilu viikko ja olen nauttinut ajastani täällä kotona. On niin kotoisaa, helppo rentoutua kun tietää, ettei tarvitse kiirehtiä minnekään. Olen jatkanut uuden host-perheen etsintää ja kironnut työkkärin kanssa (kuten kunnon työttömän suomalaisen kuuluukin). Olin jo vähän kuin antanut periksi au-pair hommien suhteen tältä vuodelta ja lupautunut menemään erääseen kouluun avustajaksi tai siis soittamaan ja puhumaan asiasta, samaiseen kouluun johon olisin mennyt elokuussa ellen olisi lähtenyt Belgiaan. Arvatkaa miten kävi, juuri kun olin luvannut kaverille, että musta voi sanoa siellä koululla niin eräs irlantilais perhe otti yhteyttä.

Nyt olen sitten kerran skypetellyt perheen kanssa, hyvältä vaikuttaa tällä hetkellä ja lisää informaatiota pitäisi tulla tämän viikon aikana. Tällä kertaa kaitsettavana olisi vain yksi lapsi ja muutenkin homma kuulostaa hieman minulle sopivammalta kuin edellinen perhe.

Tämähän on tietenkin hienoa, mutten vielä uskalla innostua ja lisäksi tuskailen näiden Suomen työkkärin antamien pulmien kanssa, kun pitää taas sinne mennä avautumaan, etten tiedä mitä tehdä. Lisäksi joudun perumaan taas koululle menoni, vaikken ole vielä paikkaa edes kunnolla saanut, mutta silti pitäisi soittaa ja juuri parempi että soitan. Hitto, mieluummin tällainen puhelinkammoinen menisi ihan face to face juttusille.

No mutta katsellaan, jos asiat soljuvat kuten toivon lähdenkin jo tämän kuun lopulla takaisin maailmalle (hui!). Eli lentoihin uhrautuu rahaa, mutta toisaalta olen ihan iloinen että pääsin käymään kotona tässä välissä vaikkei se ehkä kaikista järkevin ratkaisu ollutkana. Täällä on saanut nähdä kavereita, nauraa pitkästä aikaa kunnolla, olla vain kotona eläinten kanssa, nähdä perhettä, saanut hengittää keuhkojen täydeltä raikaista viileää syysilmaa, syödä tuttuja ruokia, juoda kaakaota, ajaa autolla  ja vain nauttia siitä, että vähän aikaa kaikki on tuttua ja turvallista, vaikka pää sen työkkärin kanssa meinaakin hajota.

Seuraavan kerran varmaan päivittelen, kun saan pysyvämpää tietoa Irlannista. Mutta olisihan se kyllä mahtavaa, olen aina halunnut Irlantiin joten ehkä haaveeni toteutuu nyt.

Viimeinen vuorokausi Belgiassa

Okei ei nyt vielä ole lähtenyt viimeiset 24tuntia kulumaan, mutta kuitenkin jo muutaman tunnin kestänyt sunnunta tulee olemaan viimeinen kokonainen päiväni Belgiassa, maanantaina kello 11.40 paikallista aikaa pitäsi Finnairin lentokoneen lähteä lennättämään minua takaisin koto Suomeen.

Viikko sitten keskiviikkona lähdin perheen luota ja majoituin perhetuttujen luo ja olen viimeiset kaksi viikkoa kuumeisesti yrittänyt etsiä uutta perhettä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Saisin jäädä tänne vielä pitemmäksikin aikaa ja sain jopa todella hyvän tarjouksen jonka siivin jäädä pidemmäksi aikaa ja olen siitä hyvin kiitollinen, muta silti päädyin tulokseen että on aika palata kotiin. Harmittaa tosi paljon en olisi vielä valmis lähtemään kotiin, mutta en pysty jäämään tännekään, aiemmin olin jo lievän masennuksen partaalla, odottaminen ja se ettei kukaan vastannut hakemuksiin tai jos vastasi sieltä tuli aina suora "Ei" oli ja on edelleen aivan kamalaa. Uuteen maahan asettuminen vie paljon voimia ja on rankkaa vaikka kaikki menisikin hyvin ja nyt kaikki ei mennyt hyvin, olen itkenyt ja olen itkenyt paljon ja on tuntunut tosi pahalta. Totesin, että minulle paras vaihtoehto on palata kotiin sinne, missä saan tavarani paikalleen ja missä kaikki rakkaat on. Päätös tuntuu pahalta, tuntuu että luovutan enkä saa enää toista mahdollisuutta, mutta toivottavasti niin ei ole. Suunnitelmana ei ole vielä luovuttaa jatkan perheen etsimistä Suomesta käsin, missä minulla on muutakin tekemistä kuin jatkuvasti avata läppäriä ja tarkistaa sähköpostia ja viestejä Aupair Worldissä. Toinen "vaihtoaika" lähenee, sehän on joulu-tammikuussa ja toiveissa olisi viimeistään silloin päästä yrittämään uudelleen, vaikka nyt kaikki tuntuukin aivan mahdottomalta ja siltä, etten kumminkaan pääse lähtemään edes silloin. Olen raastanut omia ja läheisteni hermoja stressaamisella ja jatkuvalla murehtimisella tulevaisuudesta.

Tämä minun tarinani on siis tällainen, mutta toivotaan ettei se vielä lopu tähän vaan pääsisin vielä lentokoneeseen kohti uusia seikkailuja ja unelmia. Palaan siihen ensimmäiseen lähtöpisteeseen, mistä muut yleensä aloittavat au-pair unelman tavoittelun ja josta monet kertovat myös blogeissaan, host-perheen etsintään. Tästäkin reissusta on varmasti opittu paljon, vaikka tällä hetkellä en pysty ajattelemaan tilannettani kovin kauaa ilman itkemistä ja surkuttelua, etten enää pääse minnekkään enkä koskaan pääse asumaan ulkomaille jne.

Eli kotiin päin suunnataan laukut on jo pakattuna, mutta toivotaan että viimeistään tammikuussa pääsisin Englantiin tai Irlantiin ja saisin jatkaa tätä tarinaa pidemmälle. Pitää varmaan myös kehitellä uusi nimi blogille, koska vuosi Tintin maassa toivottavasti tulee muuttumaan vuodeksi (tai edes melkein vuodeksi) noilla unelmissa pitkään siintäneillä Britteinsaarilla.

Onni on pieniä asioita

Vaikkei uudes host-perheestä ole vielä mitään varmaa tietoa en jaksa olla siipi maassa. Pienet asiat ja odotukset tulevasta saavat tämän tytön hyvin onnelliseksi ja voisin jakaa niitä teidän kanssanne.

1. Minun ei tarvitse ainakaan käyttää ja parhaassa tapauksessa edes nähdä yhtäkään kiinteää kylpyammetta vähään aikaan. Täällä ollessani olen tuota kapistusta alkanut suorastaan vihaamaan.

2. Koska olen hakenut perheisiin joissa on vähän vanhempia lapsia voin vihdoin taas alkaa käyttämään koko vaatevarastoani miettimättä jatkuvasti, että onkohan tämä t-paita likainen heti kun astun oman huoneeni ulkopuolelle.

3. Samaisesta syystä minun ei myöskään kaiken järjen mukaan tarvitse kylvettää ketään. Hallelujah!

4. Ja näiden kahden yhteinen summa on, minua ei kastella joka ikinen ilta likomäräksi enkä joudu (toivottavasti) kuivaamaan lattioita kylvyn jäljiltä.

5. Minun ei toivottavasti tarvitse aina olla se, joka ehdottaa että mitä tehdään tai keksiä joka päivälle jotain extriimiä.

6. Eikä myöskään (jälleen toivottavasti) olla koko ajan hönkimässä 9-vuotiaiden tai sitä vanhempien lasten niskaan ja katsomassa mitä ne touhuaa.

7. Lisäksi perheiden lapset ovat siinä iässä, että haluavat varmasti välillä olla omissakin oloissaan eivätkä varmaankaan tahdo olla ihan 24/7 au-pairin kanssa vaan kavereitakin toivottavasti löytyy ja niiden kanssa vietetään aikaa, ihan lasten omaksikin parhaaksi.

8. Pääsen perjantaina toivottavasti näkemään vielä muita Brysselin au-paireja, juttelemaan ja viettämään hyvää aikaa heidän seurassaan.

9. Jos olen oikein onnekas saatan päästä jopa Six nations pubiin, jossa on rento meininki ja huiput tarjoilijat. Olen melkein kanta-asiakas.

10. Jos pääsen Britteihin sieltä löytyy varmasti yksi jos toinenkin Waterstonesin kirjakauppa, eikä kanta-asiakas korttini näin ollen mene hukkaan.

11. Vaikka pakkasinkin hyvin epäkäytännöllisesti ja huonosti sain kaikki tavarani mahtumaan laukkuihini. Kyseessä on kylläkin vain väliaikainen siirtymä pakkaus eli sitten kun uusi pysyvämpi määränpää on kohteena pakkaan paremmin.

12. Olen lukenut Les Misérablesia jo huimat 314 sivua! Enää 600 jäljellä.

13. Kirjat, jotka on tarkoitus lähettää takaisin Suomeen mahtuivat muumilaatikkoon, jossa äiti lähetti minulle karkkeja ja kameran laturin.

Haaste

Sain Helmiltä haasteen, johon nyt sitten vastailen

- Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
- Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen
- Haastetun pitää tehdä 11 kysymystä uusille haastetuille
- Pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa ja haastaa ne
- Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut
- Ei takaisin haastamista 

Kuusi vuotias räkyttäjäni

1. Rakastan ruokaa, vaikka se ei ehkä päällepäin näy enkä läheskään aina jaksa syödä lautasta tyhjäksi ravintoloissa, koska ne on vaan niin tajuttoman isoja ne annokset. Mutta oikeasti ajattelen ruokaa lähes jatkuvasti. Meinasin jäädä sinnittelemään täällä kouluun vain sen takia, että se kouluruoka oli taivaallista.

2. Pidän sipulista, en ennen tykännyt mutta nykyään jo pelkkä paistetun sipulin haju saa veden herahtamaan kielelle. Laitoin yhtenä päivänä ruokaa ja piti pilkkoa sipuleita arvatkaa ketä ei haitannut, vaikka haisin loppu päivän sipulille. En sitten tiedä haittasiko kanssaihmisä. Don't care.

3. Rakastan euroviisuja. Ihan oikeasti näin yhtenä päivänä postauksen, jossa sanottiin, että jokainen päivä on yhden päivän lähempänä seuraavia euroviisuja. Olin hyvin iloinen tästä muistutuksesta.

Perheen pirttihirmu, kuopus ja mun oma vaavi

4. Olen todellisuudessa melkoinen stressipallo, joka hermoilee kaikkea, saatan vaikuttaa ja olla kuin hälläväliä kaikesta, mutta lähimmäiset ainakin tietää, että saatan oikeasti olla ärsyttävän hermoheikkona kun hommat ei toimi tai etene.

5. Olen Belgiassa ollessani syönyt enemmän suomalaista suklaata kuin paikallista. Ihan tosi olen vetänyt nassuun viisi levyllistä fazerin sinistä, kaksi geisha levyä ja yhden fazerinan. Plus tietenkin pussillisen missä äxiä ja omareita, mutta ne ei ole suklaata.

6. Minulla on magnusti kuvioisia nenäliinoja, jotka sanovat "Chill out" ostin ne Helsingistä keväällä ja nyt harmittaa kun ostin vain yhden pakkauksen ja viimeinen nenäliina menossa.

Ja vanhat pojat viiksekkäät

7. Sen jälkeen kun yläasteella lakkasin haluamasta eläinlääkäriksi minulla ei ole ollut kunnollista unelma-ammattia. Haluan vain, että pääsen työssäni käyttämään kielitaitoani, mahdollisesti matkustamaan ja etteivät päivät olisi aina samanlaisia. Näiden kautta keksin, että ulkoministeriössä työskentely olisi aika siistiä.

8. Ulkoministeriön lisäksi englannin opettajan pesti vetää minua puoleensa. Eikös se opettajuus kulje suvussa(?). Jospa sitä ehtisi tehdä molempia hommia elämänsä aikana.

9. Luin lukiossa yhteiskuntaoppia ja saksaa ja minulla on molempia kohtaan syvä viha-rakkaussuhde. Haluan oppia molempia, mutta jo pelkkä ajatus molemmista saa minut kiroamaan hiljaa.

10. Minua odottaa kotiin jouluksi kaikkien rakkaiden ihmisten lisäksi kolme iki-ihanaa kissaa ja oma rakas koirani. Näitä neljää karvakuonoa olenkin ikävöinyt hyvin paljon täällä ollessani.

11. Olen valtava muumien Hosuli fani. Minulta löytyy niin muki, lusikka kuin kulhokin kyseisen hahmon kuvalla varustettuna. Lisäksi ostin Muumipapan muistelmat dvd:n, jonka jaksoissa Hosuli esiintyy ja sain veljeltäni myös saman nimisen muumi-kirjan aikanaan joululahjaksi. Muutenkin olen melkoinen muumi friikki löytyy niin kattilaa kuin lasia kuin kakkulautastakin :)

Sitten Helmin antamiin kysymyksiin

1. Tulevaisuudensuunnitelmat?

Lyhyen tähtäimen suunnitelmat löytää uus host-perhe ja päästä jouluna käymään kotona. Pitemmällä tähtäimellä tahtoisin yliopistoon lukemaan englantia ja samalla myös valtio-oppia ja opettajaksi, jotta voin toteuttaa kaikki unelmani. Haaveilen myös muuttamisesta omilleni ja omasta kirja- ja leffahyllystä.

2. Paras ja huonoin koulumuisto?

Paras koulumuisto on se, kun pääsin OSYKiin, koska se oli lukio johon kaikista eniten halusin ja sitten monen mutkan kautta sinne pääsin ja sain tutustua mahtaviin ihmisiin. Ikävintä koulumuistoa en halua muistella, koska ne ajat olen jättänyt taakseni enkä tahdo niitä muistella. Mutta jos jotain on pakko sanoa niin se kun meinasin saada C:n äidinkielestä. Äiti varmana muistaa kuinka tuota asiaa murehdin ja itkin.

3. Lempiruoka?

Näitähän löytyy. Äidin tai isän tekemä pottumuussi, poronkäristyksen tai lohen kanssa. Savulohi, lohikeitto... joo ei sen enempää siitä lohesta. Lisäksi löysin viimeisen vuoden aikana uudelleen vanhan rakkauteni kinkkukiusauksen. Kana ja riisi. Lisäksi pidän paljon kiinalaisesta ruuasta.

4. Jos joku sun aisteista otettais pois, mistä niistä luopuisit mieluiten?

Hajuaisti. Kuulosta en halua luopua, enkä näöstä tahdon lukea ja kuunnella. Tunto- ja makuaisti ovat myös liian tärkeitä menetettäväksi.

5. Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit?

Maksaisin äidin ja isän ja veljien velat ja sitten varmaan kävisin jonkun pienen reissun jossain kivassa maassa. Lahjoittaisin luonnon- ja ympäristönsuojeluun rahaa. Sitten varmaan pistäisin loput säästöön, että voisin joskus tulevaisuudessa ostaa kivan talon. 

6. Mikä Disney-hahmo haluaisit mieluiten olla?

Oisin varmaan aarreplaneetan Jimmy niin pääsisin seikkailemaan ympäri avaruutta :)

7. Lempileffa?

Voi eei ei tämmöstä kysymystä saa esittää. Ainakin Avengers, Ylpeys ja ennakkoluulo, Brokeback mountain, Aleksanteri, Shelter, Leijonakuningas ja Scott Pilgrim vastaan maailma. Niin ja tietenki Les Misérables. Jos sitä päättäis tän listan nyt tähän, muuten tulis yli sata leffaa :D

8. Jos saisit toteuttaa kolme toivomusta, mitkä ne olis?

Että äiti tai isä voisi tulla kattomaan mua vuoden aikana, minne sitten päädynkin. Että eläimet muistaa mut ja rakastaa mua vielä kun palaan kotiin. Että löytäisin jonkun jonka kanssa jakaa elämän.

9. Millasta toivot, että sun elämä on 15 vuojen päästä?

Semmosta tavallista arkea sais tehä töitä ja ois mukava perhe ympärillä ja sitten parit kissat ja koirat siinä jaloissa pyörimässä.

10. Millanen olit pienenä?

Melko herkkä, olen kyllä vieläkin, mutta kuulemma ihan kiltti lapsi. Mulla oli paljon mielikuvitusta ja leikkiin tosi pitkään. Tykkäsin leikkiä etenkin pikkueläimillä joita oli ja on vieläkin tallessa aivan hirveenä. Toy Storyn opettamana kohtelin lelujani tietenkin hyvin. 

11. Lempi eläin?

Hui ei tämmösiä saa kysyä. Minä pidän kaikista eläimistä! No okei ehkä eniten jostain kissoista ja koirista jos kotieläimistä on kyse, ja ne sitten vaihtelevat keskenään vähän kausittain. Villieläimistä tykkään tosi monista susista, ilveksistä, ketuista, pandoista, kultapandoista, vesinokkaeläimistä (ne on niin siistejä!),  jääkarhuista, leijonista ja tiikereistä ja mitä kaikkia kissaeläimiä nyt onkaan. Niin ja miekkavalaista ne on kans tosi hienoja eläimiä tahtoisin joskus päästä näkemään luonnossa en semmosessa akvaariossa, koska semmonen on kamalaa niille :(

Niin sitten ne 11. omaa kysymystä

1. Minkä kirjan maailmassa tahtoisit elää?

2. Jos tekisit elokuvan millaisen elokuvan tekisit?

3. Missä historiallisessa tapahtumassa olisit tahtonut olla mukana?

4. Mitä kieltä haluaisit puhua sujuvasti omasi lisäksi?

5. Viimeisin elokuva jonka katsoit?

6. Kouluaine, jossa et ollut/ole niin hyvä, mutta jossa haluaisit olla hyvä?

7. Asuisitko mieluummin todella kylmässä vai todella kuumassa paikassa?

8. Lempi vuodenaikasi?

9. Jos saisit nyt koiran miksi nimeäisit sen?

10. Vaikea ruokalaji, jonka haluaisit osata valmistaa?

11. Mieluisin matkustusmuoto?

Ja sitten haastelen

Mian

Millan

Lindan

Katin

Alexandran

Jamin

En nyt tähän hätään keksi enempää haastettavia, enkä edes seuraa kovin montaa blogia joten saa kelvata :)

Muutoksen tuulia

Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, eikä elämä aina mene siihen suuntaan kun olettaisi. Näin on nyt käynyt meikäläiselle. Aloitin koulun täällä 6.9 lopetin koulun 11.9, koska en viihtynyt tunsin olevani yksin ja aina vain epävarmempi miten koulupäiväni etenisivät, koska minua siirrettiin jatkuvasti alempien luokkien ranskan tunneille. Ihmiset joiden oli tarkoitus auttaa minua eivät oma-aloitteisesti puhuneet minulle paljoakaan. Vaikken olekaan ikinä hymyssä suin hypellyt kouluun olen siellä aina kuitenkin viihtynyt, sinne meneminen ei ole koskaan ollut täysin vastenmielistä, siksipä alle viikon kokeilun jälkeen pystyin jo sanomaan "Ei tää ei oo mun juttu".

No koulu siis jäi ja torstain vietin mielestäni mukavasti kolmen tunnin ajan kokkasin ratatouillea ja siinä välissä tiskailin ja ruuan jälkeen silitin vaatteita. Minulla oli tekemistä sain olla yksin, eikä tarvinnut olla yksinäinen ihmisten keskellä joilla kaikilla oli joku jolle puhua. Koulun aiheuttama "Tahdon kotiin" olo muuttui "Eiköhän se tästä" fiilikseen.

Perjantai sitten muutti kaiken. Juttelimme host-vanhempien kanssa, asiat ei mene kovin hyvin. Tytöt ei tykkää musta ja määkään en ihan hirveen onnellinen täällä ole. Paras vaihtoehto kaikille on siis, että minä lähtisin. Kiirettä ei ole saan viipyä vaikka pari viikkoa jos siltä tuntuu. Vaihtoehtoni ovat tällä hetkellä uusi perhe jostain tai koti. Aluksi harmitti kovasti, mutta sitten hetken murehdittuani tuli uutta puhtia. Voisin kokeilla Irlantia tai Britanniaa, etsiä suomalaisen perheen täältä Belgiasta tai viime hädässä mennä vaikka Saksaankin. Voisin etsiä hieman vanhempia jo hieman itsenäisempiä lapsia, vähän enemmän sellaista kuskaus, kotityö ja kokkaus au-pair hommaa.

Nyt olen liittynyt Aupair Worldiin lähettäny 18 hakemusta, saanut kaksi vastausta molemmat kielteisiä löydetty jo joku tai olen liian nuori (eivät saa vakuutusta), olen saanut kolme hakemusta Saksasta. Kerroin saksalaisille harkitsevani tarjouksia, koska ensisijaisesti haluaisin tulevaisuuden suunnitelmieni takia jompaan kumpaan noista aiemmin mainituista saarivaltioista. Yksi täydellisen kuuloinen perhe löydetty, mutta vastausta en ole vielä saanut. Odottelen ja odottelen, toivon että vastauksia tulisi pian. Tuntuu hölmöltä olla ensimmäistä kertaa elämässään tällaisella tuuliajolla tietämättä, mitä ja minne seuraavaksi.

Meikäläisen au-pair-tarina ei siis heti alkuun ole mikään unelmien vuosi loistavassa perheessä, vaikka nykyisen perheeni vanhemmat olivatkin aivan huippuja. Toivokaamme kuitenkin ettei tämä seikkailu vielä tähän lopu, vaikka perhe ja mahdollisesti maakin vaihtuvat.

Brugge osa. 2 Vihdoin ja viimein

Tiedän, että lupailin jotain informatiivisempaa selitystä Bruggesta, mutta rehellisesti en jaksa etsiä mitään hienoa historia/kulttuuripläjäystä ja haluan nämä kuvat pois alta. Joten kertoilen varmaan hieman tämän hetkisestä menosta ja nimeän kuvateksteihin, että mitä tulikaan siellä Pohjoisen-Venetsiassa nähtyä. Sen verran sanon, että todella suuri osa Bruggen vanhaa keskustaa on säilytetty keskiaikaisessa kuosissa ja keskustan alue kuuluukin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Luostarin lähellä oli tällainen kiva suihkulähde

 Täällä on tosiaan koulut alkanu maanantaina ja mua vähän järkytti, kun jo eka luokkalaisilla on koulua puol yhdeksästä puol neljään. Aivan tajuttoman pitkiä päiviä niin pienille ja siis koulu kestää aina puol ysistä puol neljään, paitsi keskiviikkona jolloin koulu loppuu kahdeltatoista. Mää en ymmärrä miten nuo silti jaksaa leikkiä ja edelleen tapella päivittäin kylpyä vastaan ja tehdä läksyt ja kaikkea vaikka ne istuu noin pitkiä päiviä koulussa. Meikäläiselle teki vielä lukiossakin tiukkaa istua kahdeksasta neljään koulussa. Lisäksi täällä eskari on melko koulumainen tai siis sieltä on kesäloma samalla tavalla kuin koulusta ja siellä ollaan tietystä ajasta tiettyyn aikaan niin ku koulussa. En ole aivan varma olisiko Suomessa sama, mutta lapset vain jäävät sitten "eskariajan" jälkeen vielä päivähoitoon kunnes vanhemmat pääsee töistä. Äiti varmaan voi minua tässä valottaa.

 Toinen asia näillä ei oo koulukirjoja vaan semmoset ihmeelliset kansiot, jotka pitää päällystää jollakin kuviollisella kontaktilla kaikki erillaisilla niin että tunnistaa, mikä kansio on mihinkin aineeseen. Läksyjenkin teossa oli hirveenä jotain monisteita mitä kattelin sivusta, kun vanhempi tyttö teki tiistaina läksyjä isänsä kanssa.

Yksi lupaamistani jätti jeesuksista

 Täällä lukiokin on vielä melko koulumaista tai siis sellaista tiukasti valvottua. Ei mitään koulualueelta poistumisia ilman erityisiä lupia ja esim. mun pitää mahdollisesti anoa erikseen noitten vanhempien suostumuksella joku lupa, että voin lähtä koulusta niin, että voin mennä tyttöjen kanssa samaan aikaan kotiin. Lisäksi täällä voi jäädä lukiossakin kaiketi vielä luokalle ja saada jälki-istuntoa. Eikä lukiossa ilmeisesti tarjota samalla tavalla kuvista tai musiikkia niin kuin Suomessa ja monesti opetusta painotetaan fysiikan, kemian ja matikan saralle. Thank god, että sain nauttia suomalaisesta koulutus systeemistä.

Church of Our Lady

Mun valinnat koulussa tulee todennäköisesti olemaan ranska sellaisina äidinkielen tunteina, englanti koska uskon sen auttavan ranskan kanssa ja historia. Itse toivoisin vielä saksaa ja hollantiakin olisi kiva kokeilla, mutta ei ole vielä tietoa, että mahtuuko ne lukkariin järkevästi ettei päivät veny liian pitkiksi. Kysyin muuten yhdeltä tytöltä, että tuleeko esim. englannista ja historiasta paljoa läksyä sen perusteella, mitä tajusin englannista ei kuulemma tule melkeimpä koskaan läksyä ja historiasta vain väliin jotain tutkielmia. Kummakos jos ei englanti meinaa täällä edes nuorilta sujua jos ei tule paljoa läksyä ja kaikki on dupattua.

 Minulla koulu alkaa siis vasta huomenna perjantaina ja olen nyt taas vapaat tuntini tyttöjen ollessa koulussa käyttänyt löhöilyyn, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Kaikki ilo irti vapaa-ajasta. Ei mutta kävinpä yhtenä päivänä pyörällä kaupassa oli melko huisi reissu ja ihme etten eksynyt. Senkin kauppareissun ostokset on kyllä jo pistelty parempiin suihin, tänään meni viimeinen Milka-suklaapatukka. Lisäksi ostin penaalin ja lyijykyniä koulua varten.

Joillakin vaatekaupoilla oli aika fiinit pytingit

Viikonloppua odotan jo innolla, koska lauantaina tapaan taas Brysselissä muita au-paireja ja käyn shoppailemassa taas vaihteeksi synttärilahjoja Suomeen päin. Mokomat kaverit, kun kaikki päättäneet syntyä syksyllä. Päivällä shoppailua ja illalla seurustelua ja oluen maistelua, vaikka minä taidan mieluummin pysyä siiderissä ja muissa juomissa jos vain mahdollista. Maistoin kyllä viimeksi ensimmäistä kertaa ihan hyvää olutta. Kyseessä oli jonkinlainen persikka-olut.

Markt Squarelta The Government Palace ja Post office

Sunnuntaina velipojan olisi tarkoitus pistäytyä visiitillä Brysselissä, eli jään toisen suomalaisen luo yöksi Brysseliin, jottei tarvi junailla ees ja taas. Näillä näkymin pääsen viimein tutustumaan kuuluisaan Tintti-museoon tai tarkemmin kyseessä taitaa olla enemmänkin Hergé-museo. Junalla pitäisi päästä melkein viereen, mutta pitää vielä tarkistaa, ettei eksy toiselle puolelle maata.

Hassuja värikkäitä taloja markt squarelta

 Olenpas muuten päättänyt sellaisia suuria asioita täällä ollessani kuin sen, että jos joskus saan lapsia niin kaikki musiikkia- ja ääntä päästävät lelut boikottiin. Ihan vain, koska olen nyt jo saanut kuulla aivan liian monesti joutsenlammen ja ties mitä muita musiikkeja. Lisäksi juuri joutsenlaulua pimputtava ballerina-lelu alkoi äskettäin aivan yhtäkkiä soida yksinään, joten no thanks.

Halles torni, johon voi myös kiivetä

 Kohtasin myös tänä maanantaina ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vanhan kunnon herätyskellon piipityksen, enkä voi sanoa olevani kovin iloinen tästä kohtaamisesta. Vanhemmalla tytöllä on nimittäin perinteistä piipitystä ilmoille päästelevä kello, joka kuuluu mun ja vanhempien huoneeseen asti ja varmasti herättää. Ehkä kestäisin jos sitä rasittavaa ääntä kuuluisi vain hetken, mutta ei, pahinta on ettei tyttö herää ollenkaan tuohon ääneen, vaikka kello on korvanjuuressa. Koska tyttö ei siihen herää on melkoista tuskaa odottaa minuutti tai kaksi toivoen, että jos tällä kertaa herätyskello tekisi tehtävänsä, mutta ei minun tai perheen äidin on noustava se sammuttamaan. En siis ole ainoa, joka tuota ääntä kiroaa. No tekeepähän kello tehtävänsä ainakin osittain, vaikkei kyllä kovin iloisia ihmisiä äänellään saa aikaiseksi.

 Että tämmöistä tällä kertaa, nyt lähden nauttimaan vielä puolesta tunnista vapautta, ennen kuin tytöt tulevat kotiin.

P.S. Ulkona on kolkyt astetta lämmintä arvatkaa kuka aikoo vältellä talosta poistumista niin pitkään kuin mahdollista.

Halles-tornin sisäpiha

Torni sisäpihalta katsottuna

Town Hall. Tuolla sisällä oli ylikallis museo jossa oli ehkä kaks huonetta(??)

Basilica of the Holy Blood, Kukkoilijat- elokuvassa tuolla pysty muistaakseni koskemaan pulloa, jossa on kristuksen verta

Old Recorder's House

Hauskan näköisiä tämmöset kasvien peittämät talot

Jos en nyt ihan mönkään arvaa niin tää taitaa olla St. Saviour's Cathedral

Lisää syvennyspatsaita

Hauska yksityiskohta :)

Church of Our Ladyn torni

Toinen Jeesus

Church of Our Ladyn sisältä