Viimeinen vuorokausi Belgiassa

Okei ei nyt vielä ole lähtenyt viimeiset 24tuntia kulumaan, mutta kuitenkin jo muutaman tunnin kestänyt sunnunta tulee olemaan viimeinen kokonainen päiväni Belgiassa, maanantaina kello 11.40 paikallista aikaa pitäsi Finnairin lentokoneen lähteä lennättämään minua takaisin koto Suomeen.

Viikko sitten keskiviikkona lähdin perheen luota ja majoituin perhetuttujen luo ja olen viimeiset kaksi viikkoa kuumeisesti yrittänyt etsiä uutta perhettä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Saisin jäädä tänne vielä pitemmäksikin aikaa ja sain jopa todella hyvän tarjouksen jonka siivin jäädä pidemmäksi aikaa ja olen siitä hyvin kiitollinen, muta silti päädyin tulokseen että on aika palata kotiin. Harmittaa tosi paljon en olisi vielä valmis lähtemään kotiin, mutta en pysty jäämään tännekään, aiemmin olin jo lievän masennuksen partaalla, odottaminen ja se ettei kukaan vastannut hakemuksiin tai jos vastasi sieltä tuli aina suora "Ei" oli ja on edelleen aivan kamalaa. Uuteen maahan asettuminen vie paljon voimia ja on rankkaa vaikka kaikki menisikin hyvin ja nyt kaikki ei mennyt hyvin, olen itkenyt ja olen itkenyt paljon ja on tuntunut tosi pahalta. Totesin, että minulle paras vaihtoehto on palata kotiin sinne, missä saan tavarani paikalleen ja missä kaikki rakkaat on. Päätös tuntuu pahalta, tuntuu että luovutan enkä saa enää toista mahdollisuutta, mutta toivottavasti niin ei ole. Suunnitelmana ei ole vielä luovuttaa jatkan perheen etsimistä Suomesta käsin, missä minulla on muutakin tekemistä kuin jatkuvasti avata läppäriä ja tarkistaa sähköpostia ja viestejä Aupair Worldissä. Toinen "vaihtoaika" lähenee, sehän on joulu-tammikuussa ja toiveissa olisi viimeistään silloin päästä yrittämään uudelleen, vaikka nyt kaikki tuntuukin aivan mahdottomalta ja siltä, etten kumminkaan pääse lähtemään edes silloin. Olen raastanut omia ja läheisteni hermoja stressaamisella ja jatkuvalla murehtimisella tulevaisuudesta.

Tämä minun tarinani on siis tällainen, mutta toivotaan ettei se vielä lopu tähän vaan pääsisin vielä lentokoneeseen kohti uusia seikkailuja ja unelmia. Palaan siihen ensimmäiseen lähtöpisteeseen, mistä muut yleensä aloittavat au-pair unelman tavoittelun ja josta monet kertovat myös blogeissaan, host-perheen etsintään. Tästäkin reissusta on varmasti opittu paljon, vaikka tällä hetkellä en pysty ajattelemaan tilannettani kovin kauaa ilman itkemistä ja surkuttelua, etten enää pääse minnekkään enkä koskaan pääse asumaan ulkomaille jne.

Eli kotiin päin suunnataan laukut on jo pakattuna, mutta toivotaan että viimeistään tammikuussa pääsisin Englantiin tai Irlantiin ja saisin jatkaa tätä tarinaa pidemmälle. Pitää varmaan myös kehitellä uusi nimi blogille, koska vuosi Tintin maassa toivottavasti tulee muuttumaan vuodeksi (tai edes melkein vuodeksi) noilla unelmissa pitkään siintäneillä Britteinsaarilla.

Onni on pieniä asioita

Vaikkei uudes host-perheestä ole vielä mitään varmaa tietoa en jaksa olla siipi maassa. Pienet asiat ja odotukset tulevasta saavat tämän tytön hyvin onnelliseksi ja voisin jakaa niitä teidän kanssanne.

1. Minun ei tarvitse ainakaan käyttää ja parhaassa tapauksessa edes nähdä yhtäkään kiinteää kylpyammetta vähään aikaan. Täällä ollessani olen tuota kapistusta alkanut suorastaan vihaamaan.

2. Koska olen hakenut perheisiin joissa on vähän vanhempia lapsia voin vihdoin taas alkaa käyttämään koko vaatevarastoani miettimättä jatkuvasti, että onkohan tämä t-paita likainen heti kun astun oman huoneeni ulkopuolelle.

3. Samaisesta syystä minun ei myöskään kaiken järjen mukaan tarvitse kylvettää ketään. Hallelujah!

4. Ja näiden kahden yhteinen summa on, minua ei kastella joka ikinen ilta likomäräksi enkä joudu (toivottavasti) kuivaamaan lattioita kylvyn jäljiltä.

5. Minun ei toivottavasti tarvitse aina olla se, joka ehdottaa että mitä tehdään tai keksiä joka päivälle jotain extriimiä.

6. Eikä myöskään (jälleen toivottavasti) olla koko ajan hönkimässä 9-vuotiaiden tai sitä vanhempien lasten niskaan ja katsomassa mitä ne touhuaa.

7. Lisäksi perheiden lapset ovat siinä iässä, että haluavat varmasti välillä olla omissakin oloissaan eivätkä varmaankaan tahdo olla ihan 24/7 au-pairin kanssa vaan kavereitakin toivottavasti löytyy ja niiden kanssa vietetään aikaa, ihan lasten omaksikin parhaaksi.

8. Pääsen perjantaina toivottavasti näkemään vielä muita Brysselin au-paireja, juttelemaan ja viettämään hyvää aikaa heidän seurassaan.

9. Jos olen oikein onnekas saatan päästä jopa Six nations pubiin, jossa on rento meininki ja huiput tarjoilijat. Olen melkein kanta-asiakas.

10. Jos pääsen Britteihin sieltä löytyy varmasti yksi jos toinenkin Waterstonesin kirjakauppa, eikä kanta-asiakas korttini näin ollen mene hukkaan.

11. Vaikka pakkasinkin hyvin epäkäytännöllisesti ja huonosti sain kaikki tavarani mahtumaan laukkuihini. Kyseessä on kylläkin vain väliaikainen siirtymä pakkaus eli sitten kun uusi pysyvämpi määränpää on kohteena pakkaan paremmin.

12. Olen lukenut Les Misérablesia jo huimat 314 sivua! Enää 600 jäljellä.

13. Kirjat, jotka on tarkoitus lähettää takaisin Suomeen mahtuivat muumilaatikkoon, jossa äiti lähetti minulle karkkeja ja kameran laturin.

Haaste

Sain Helmiltä haasteen, johon nyt sitten vastailen

- Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
- Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen
- Haastetun pitää tehdä 11 kysymystä uusille haastetuille
- Pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa ja haastaa ne
- Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut
- Ei takaisin haastamista 

Kuusi vuotias räkyttäjäni

1. Rakastan ruokaa, vaikka se ei ehkä päällepäin näy enkä läheskään aina jaksa syödä lautasta tyhjäksi ravintoloissa, koska ne on vaan niin tajuttoman isoja ne annokset. Mutta oikeasti ajattelen ruokaa lähes jatkuvasti. Meinasin jäädä sinnittelemään täällä kouluun vain sen takia, että se kouluruoka oli taivaallista.

2. Pidän sipulista, en ennen tykännyt mutta nykyään jo pelkkä paistetun sipulin haju saa veden herahtamaan kielelle. Laitoin yhtenä päivänä ruokaa ja piti pilkkoa sipuleita arvatkaa ketä ei haitannut, vaikka haisin loppu päivän sipulille. En sitten tiedä haittasiko kanssaihmisä. Don't care.

3. Rakastan euroviisuja. Ihan oikeasti näin yhtenä päivänä postauksen, jossa sanottiin, että jokainen päivä on yhden päivän lähempänä seuraavia euroviisuja. Olin hyvin iloinen tästä muistutuksesta.

Perheen pirttihirmu, kuopus ja mun oma vaavi

4. Olen todellisuudessa melkoinen stressipallo, joka hermoilee kaikkea, saatan vaikuttaa ja olla kuin hälläväliä kaikesta, mutta lähimmäiset ainakin tietää, että saatan oikeasti olla ärsyttävän hermoheikkona kun hommat ei toimi tai etene.

5. Olen Belgiassa ollessani syönyt enemmän suomalaista suklaata kuin paikallista. Ihan tosi olen vetänyt nassuun viisi levyllistä fazerin sinistä, kaksi geisha levyä ja yhden fazerinan. Plus tietenkin pussillisen missä äxiä ja omareita, mutta ne ei ole suklaata.

6. Minulla on magnusti kuvioisia nenäliinoja, jotka sanovat "Chill out" ostin ne Helsingistä keväällä ja nyt harmittaa kun ostin vain yhden pakkauksen ja viimeinen nenäliina menossa.

Ja vanhat pojat viiksekkäät

7. Sen jälkeen kun yläasteella lakkasin haluamasta eläinlääkäriksi minulla ei ole ollut kunnollista unelma-ammattia. Haluan vain, että pääsen työssäni käyttämään kielitaitoani, mahdollisesti matkustamaan ja etteivät päivät olisi aina samanlaisia. Näiden kautta keksin, että ulkoministeriössä työskentely olisi aika siistiä.

8. Ulkoministeriön lisäksi englannin opettajan pesti vetää minua puoleensa. Eikös se opettajuus kulje suvussa(?). Jospa sitä ehtisi tehdä molempia hommia elämänsä aikana.

9. Luin lukiossa yhteiskuntaoppia ja saksaa ja minulla on molempia kohtaan syvä viha-rakkaussuhde. Haluan oppia molempia, mutta jo pelkkä ajatus molemmista saa minut kiroamaan hiljaa.

10. Minua odottaa kotiin jouluksi kaikkien rakkaiden ihmisten lisäksi kolme iki-ihanaa kissaa ja oma rakas koirani. Näitä neljää karvakuonoa olenkin ikävöinyt hyvin paljon täällä ollessani.

11. Olen valtava muumien Hosuli fani. Minulta löytyy niin muki, lusikka kuin kulhokin kyseisen hahmon kuvalla varustettuna. Lisäksi ostin Muumipapan muistelmat dvd:n, jonka jaksoissa Hosuli esiintyy ja sain veljeltäni myös saman nimisen muumi-kirjan aikanaan joululahjaksi. Muutenkin olen melkoinen muumi friikki löytyy niin kattilaa kuin lasia kuin kakkulautastakin :)

Sitten Helmin antamiin kysymyksiin

1. Tulevaisuudensuunnitelmat?

Lyhyen tähtäimen suunnitelmat löytää uus host-perhe ja päästä jouluna käymään kotona. Pitemmällä tähtäimellä tahtoisin yliopistoon lukemaan englantia ja samalla myös valtio-oppia ja opettajaksi, jotta voin toteuttaa kaikki unelmani. Haaveilen myös muuttamisesta omilleni ja omasta kirja- ja leffahyllystä.

2. Paras ja huonoin koulumuisto?

Paras koulumuisto on se, kun pääsin OSYKiin, koska se oli lukio johon kaikista eniten halusin ja sitten monen mutkan kautta sinne pääsin ja sain tutustua mahtaviin ihmisiin. Ikävintä koulumuistoa en halua muistella, koska ne ajat olen jättänyt taakseni enkä tahdo niitä muistella. Mutta jos jotain on pakko sanoa niin se kun meinasin saada C:n äidinkielestä. Äiti varmana muistaa kuinka tuota asiaa murehdin ja itkin.

3. Lempiruoka?

Näitähän löytyy. Äidin tai isän tekemä pottumuussi, poronkäristyksen tai lohen kanssa. Savulohi, lohikeitto... joo ei sen enempää siitä lohesta. Lisäksi löysin viimeisen vuoden aikana uudelleen vanhan rakkauteni kinkkukiusauksen. Kana ja riisi. Lisäksi pidän paljon kiinalaisesta ruuasta.

4. Jos joku sun aisteista otettais pois, mistä niistä luopuisit mieluiten?

Hajuaisti. Kuulosta en halua luopua, enkä näöstä tahdon lukea ja kuunnella. Tunto- ja makuaisti ovat myös liian tärkeitä menetettäväksi.

5. Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit?

Maksaisin äidin ja isän ja veljien velat ja sitten varmaan kävisin jonkun pienen reissun jossain kivassa maassa. Lahjoittaisin luonnon- ja ympäristönsuojeluun rahaa. Sitten varmaan pistäisin loput säästöön, että voisin joskus tulevaisuudessa ostaa kivan talon. 

6. Mikä Disney-hahmo haluaisit mieluiten olla?

Oisin varmaan aarreplaneetan Jimmy niin pääsisin seikkailemaan ympäri avaruutta :)

7. Lempileffa?

Voi eei ei tämmöstä kysymystä saa esittää. Ainakin Avengers, Ylpeys ja ennakkoluulo, Brokeback mountain, Aleksanteri, Shelter, Leijonakuningas ja Scott Pilgrim vastaan maailma. Niin ja tietenki Les Misérables. Jos sitä päättäis tän listan nyt tähän, muuten tulis yli sata leffaa :D

8. Jos saisit toteuttaa kolme toivomusta, mitkä ne olis?

Että äiti tai isä voisi tulla kattomaan mua vuoden aikana, minne sitten päädynkin. Että eläimet muistaa mut ja rakastaa mua vielä kun palaan kotiin. Että löytäisin jonkun jonka kanssa jakaa elämän.

9. Millasta toivot, että sun elämä on 15 vuojen päästä?

Semmosta tavallista arkea sais tehä töitä ja ois mukava perhe ympärillä ja sitten parit kissat ja koirat siinä jaloissa pyörimässä.

10. Millanen olit pienenä?

Melko herkkä, olen kyllä vieläkin, mutta kuulemma ihan kiltti lapsi. Mulla oli paljon mielikuvitusta ja leikkiin tosi pitkään. Tykkäsin leikkiä etenkin pikkueläimillä joita oli ja on vieläkin tallessa aivan hirveenä. Toy Storyn opettamana kohtelin lelujani tietenkin hyvin. 

11. Lempi eläin?

Hui ei tämmösiä saa kysyä. Minä pidän kaikista eläimistä! No okei ehkä eniten jostain kissoista ja koirista jos kotieläimistä on kyse, ja ne sitten vaihtelevat keskenään vähän kausittain. Villieläimistä tykkään tosi monista susista, ilveksistä, ketuista, pandoista, kultapandoista, vesinokkaeläimistä (ne on niin siistejä!),  jääkarhuista, leijonista ja tiikereistä ja mitä kaikkia kissaeläimiä nyt onkaan. Niin ja miekkavalaista ne on kans tosi hienoja eläimiä tahtoisin joskus päästä näkemään luonnossa en semmosessa akvaariossa, koska semmonen on kamalaa niille :(

Niin sitten ne 11. omaa kysymystä

1. Minkä kirjan maailmassa tahtoisit elää?

2. Jos tekisit elokuvan millaisen elokuvan tekisit?

3. Missä historiallisessa tapahtumassa olisit tahtonut olla mukana?

4. Mitä kieltä haluaisit puhua sujuvasti omasi lisäksi?

5. Viimeisin elokuva jonka katsoit?

6. Kouluaine, jossa et ollut/ole niin hyvä, mutta jossa haluaisit olla hyvä?

7. Asuisitko mieluummin todella kylmässä vai todella kuumassa paikassa?

8. Lempi vuodenaikasi?

9. Jos saisit nyt koiran miksi nimeäisit sen?

10. Vaikea ruokalaji, jonka haluaisit osata valmistaa?

11. Mieluisin matkustusmuoto?

Ja sitten haastelen

Mian

Millan

Lindan

Katin

Alexandran

Jamin

En nyt tähän hätään keksi enempää haastettavia, enkä edes seuraa kovin montaa blogia joten saa kelvata :)

Muutoksen tuulia

Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, eikä elämä aina mene siihen suuntaan kun olettaisi. Näin on nyt käynyt meikäläiselle. Aloitin koulun täällä 6.9 lopetin koulun 11.9, koska en viihtynyt tunsin olevani yksin ja aina vain epävarmempi miten koulupäiväni etenisivät, koska minua siirrettiin jatkuvasti alempien luokkien ranskan tunneille. Ihmiset joiden oli tarkoitus auttaa minua eivät oma-aloitteisesti puhuneet minulle paljoakaan. Vaikken olekaan ikinä hymyssä suin hypellyt kouluun olen siellä aina kuitenkin viihtynyt, sinne meneminen ei ole koskaan ollut täysin vastenmielistä, siksipä alle viikon kokeilun jälkeen pystyin jo sanomaan "Ei tää ei oo mun juttu".

No koulu siis jäi ja torstain vietin mielestäni mukavasti kolmen tunnin ajan kokkasin ratatouillea ja siinä välissä tiskailin ja ruuan jälkeen silitin vaatteita. Minulla oli tekemistä sain olla yksin, eikä tarvinnut olla yksinäinen ihmisten keskellä joilla kaikilla oli joku jolle puhua. Koulun aiheuttama "Tahdon kotiin" olo muuttui "Eiköhän se tästä" fiilikseen.

Perjantai sitten muutti kaiken. Juttelimme host-vanhempien kanssa, asiat ei mene kovin hyvin. Tytöt ei tykkää musta ja määkään en ihan hirveen onnellinen täällä ole. Paras vaihtoehto kaikille on siis, että minä lähtisin. Kiirettä ei ole saan viipyä vaikka pari viikkoa jos siltä tuntuu. Vaihtoehtoni ovat tällä hetkellä uusi perhe jostain tai koti. Aluksi harmitti kovasti, mutta sitten hetken murehdittuani tuli uutta puhtia. Voisin kokeilla Irlantia tai Britanniaa, etsiä suomalaisen perheen täältä Belgiasta tai viime hädässä mennä vaikka Saksaankin. Voisin etsiä hieman vanhempia jo hieman itsenäisempiä lapsia, vähän enemmän sellaista kuskaus, kotityö ja kokkaus au-pair hommaa.

Nyt olen liittynyt Aupair Worldiin lähettäny 18 hakemusta, saanut kaksi vastausta molemmat kielteisiä löydetty jo joku tai olen liian nuori (eivät saa vakuutusta), olen saanut kolme hakemusta Saksasta. Kerroin saksalaisille harkitsevani tarjouksia, koska ensisijaisesti haluaisin tulevaisuuden suunnitelmieni takia jompaan kumpaan noista aiemmin mainituista saarivaltioista. Yksi täydellisen kuuloinen perhe löydetty, mutta vastausta en ole vielä saanut. Odottelen ja odottelen, toivon että vastauksia tulisi pian. Tuntuu hölmöltä olla ensimmäistä kertaa elämässään tällaisella tuuliajolla tietämättä, mitä ja minne seuraavaksi.

Meikäläisen au-pair-tarina ei siis heti alkuun ole mikään unelmien vuosi loistavassa perheessä, vaikka nykyisen perheeni vanhemmat olivatkin aivan huippuja. Toivokaamme kuitenkin ettei tämä seikkailu vielä tähän lopu, vaikka perhe ja mahdollisesti maakin vaihtuvat.

Brugge osa. 2 Vihdoin ja viimein

Tiedän, että lupailin jotain informatiivisempaa selitystä Bruggesta, mutta rehellisesti en jaksa etsiä mitään hienoa historia/kulttuuripläjäystä ja haluan nämä kuvat pois alta. Joten kertoilen varmaan hieman tämän hetkisestä menosta ja nimeän kuvateksteihin, että mitä tulikaan siellä Pohjoisen-Venetsiassa nähtyä. Sen verran sanon, että todella suuri osa Bruggen vanhaa keskustaa on säilytetty keskiaikaisessa kuosissa ja keskustan alue kuuluukin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Luostarin lähellä oli tällainen kiva suihkulähde

 Täällä on tosiaan koulut alkanu maanantaina ja mua vähän järkytti, kun jo eka luokkalaisilla on koulua puol yhdeksästä puol neljään. Aivan tajuttoman pitkiä päiviä niin pienille ja siis koulu kestää aina puol ysistä puol neljään, paitsi keskiviikkona jolloin koulu loppuu kahdeltatoista. Mää en ymmärrä miten nuo silti jaksaa leikkiä ja edelleen tapella päivittäin kylpyä vastaan ja tehdä läksyt ja kaikkea vaikka ne istuu noin pitkiä päiviä koulussa. Meikäläiselle teki vielä lukiossakin tiukkaa istua kahdeksasta neljään koulussa. Lisäksi täällä eskari on melko koulumainen tai siis sieltä on kesäloma samalla tavalla kuin koulusta ja siellä ollaan tietystä ajasta tiettyyn aikaan niin ku koulussa. En ole aivan varma olisiko Suomessa sama, mutta lapset vain jäävät sitten "eskariajan" jälkeen vielä päivähoitoon kunnes vanhemmat pääsee töistä. Äiti varmaan voi minua tässä valottaa.

 Toinen asia näillä ei oo koulukirjoja vaan semmoset ihmeelliset kansiot, jotka pitää päällystää jollakin kuviollisella kontaktilla kaikki erillaisilla niin että tunnistaa, mikä kansio on mihinkin aineeseen. Läksyjenkin teossa oli hirveenä jotain monisteita mitä kattelin sivusta, kun vanhempi tyttö teki tiistaina läksyjä isänsä kanssa.

Yksi lupaamistani jätti jeesuksista

 Täällä lukiokin on vielä melko koulumaista tai siis sellaista tiukasti valvottua. Ei mitään koulualueelta poistumisia ilman erityisiä lupia ja esim. mun pitää mahdollisesti anoa erikseen noitten vanhempien suostumuksella joku lupa, että voin lähtä koulusta niin, että voin mennä tyttöjen kanssa samaan aikaan kotiin. Lisäksi täällä voi jäädä lukiossakin kaiketi vielä luokalle ja saada jälki-istuntoa. Eikä lukiossa ilmeisesti tarjota samalla tavalla kuvista tai musiikkia niin kuin Suomessa ja monesti opetusta painotetaan fysiikan, kemian ja matikan saralle. Thank god, että sain nauttia suomalaisesta koulutus systeemistä.

Church of Our Lady

Mun valinnat koulussa tulee todennäköisesti olemaan ranska sellaisina äidinkielen tunteina, englanti koska uskon sen auttavan ranskan kanssa ja historia. Itse toivoisin vielä saksaa ja hollantiakin olisi kiva kokeilla, mutta ei ole vielä tietoa, että mahtuuko ne lukkariin järkevästi ettei päivät veny liian pitkiksi. Kysyin muuten yhdeltä tytöltä, että tuleeko esim. englannista ja historiasta paljoa läksyä sen perusteella, mitä tajusin englannista ei kuulemma tule melkeimpä koskaan läksyä ja historiasta vain väliin jotain tutkielmia. Kummakos jos ei englanti meinaa täällä edes nuorilta sujua jos ei tule paljoa läksyä ja kaikki on dupattua.

 Minulla koulu alkaa siis vasta huomenna perjantaina ja olen nyt taas vapaat tuntini tyttöjen ollessa koulussa käyttänyt löhöilyyn, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Kaikki ilo irti vapaa-ajasta. Ei mutta kävinpä yhtenä päivänä pyörällä kaupassa oli melko huisi reissu ja ihme etten eksynyt. Senkin kauppareissun ostokset on kyllä jo pistelty parempiin suihin, tänään meni viimeinen Milka-suklaapatukka. Lisäksi ostin penaalin ja lyijykyniä koulua varten.

Joillakin vaatekaupoilla oli aika fiinit pytingit

Viikonloppua odotan jo innolla, koska lauantaina tapaan taas Brysselissä muita au-paireja ja käyn shoppailemassa taas vaihteeksi synttärilahjoja Suomeen päin. Mokomat kaverit, kun kaikki päättäneet syntyä syksyllä. Päivällä shoppailua ja illalla seurustelua ja oluen maistelua, vaikka minä taidan mieluummin pysyä siiderissä ja muissa juomissa jos vain mahdollista. Maistoin kyllä viimeksi ensimmäistä kertaa ihan hyvää olutta. Kyseessä oli jonkinlainen persikka-olut.

Markt Squarelta The Government Palace ja Post office

Sunnuntaina velipojan olisi tarkoitus pistäytyä visiitillä Brysselissä, eli jään toisen suomalaisen luo yöksi Brysseliin, jottei tarvi junailla ees ja taas. Näillä näkymin pääsen viimein tutustumaan kuuluisaan Tintti-museoon tai tarkemmin kyseessä taitaa olla enemmänkin Hergé-museo. Junalla pitäisi päästä melkein viereen, mutta pitää vielä tarkistaa, ettei eksy toiselle puolelle maata.

Hassuja värikkäitä taloja markt squarelta

 Olenpas muuten päättänyt sellaisia suuria asioita täällä ollessani kuin sen, että jos joskus saan lapsia niin kaikki musiikkia- ja ääntä päästävät lelut boikottiin. Ihan vain, koska olen nyt jo saanut kuulla aivan liian monesti joutsenlammen ja ties mitä muita musiikkeja. Lisäksi juuri joutsenlaulua pimputtava ballerina-lelu alkoi äskettäin aivan yhtäkkiä soida yksinään, joten no thanks.

Halles torni, johon voi myös kiivetä

 Kohtasin myös tänä maanantaina ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vanhan kunnon herätyskellon piipityksen, enkä voi sanoa olevani kovin iloinen tästä kohtaamisesta. Vanhemmalla tytöllä on nimittäin perinteistä piipitystä ilmoille päästelevä kello, joka kuuluu mun ja vanhempien huoneeseen asti ja varmasti herättää. Ehkä kestäisin jos sitä rasittavaa ääntä kuuluisi vain hetken, mutta ei, pahinta on ettei tyttö herää ollenkaan tuohon ääneen, vaikka kello on korvanjuuressa. Koska tyttö ei siihen herää on melkoista tuskaa odottaa minuutti tai kaksi toivoen, että jos tällä kertaa herätyskello tekisi tehtävänsä, mutta ei minun tai perheen äidin on noustava se sammuttamaan. En siis ole ainoa, joka tuota ääntä kiroaa. No tekeepähän kello tehtävänsä ainakin osittain, vaikkei kyllä kovin iloisia ihmisiä äänellään saa aikaiseksi.

 Että tämmöistä tällä kertaa, nyt lähden nauttimaan vielä puolesta tunnista vapautta, ennen kuin tytöt tulevat kotiin.

P.S. Ulkona on kolkyt astetta lämmintä arvatkaa kuka aikoo vältellä talosta poistumista niin pitkään kuin mahdollista.

Halles-tornin sisäpiha

Torni sisäpihalta katsottuna

Town Hall. Tuolla sisällä oli ylikallis museo jossa oli ehkä kaks huonetta(??)

Basilica of the Holy Blood, Kukkoilijat- elokuvassa tuolla pysty muistaakseni koskemaan pulloa, jossa on kristuksen verta

Old Recorder's House

Hauskan näköisiä tämmöset kasvien peittämät talot

Jos en nyt ihan mönkään arvaa niin tää taitaa olla St. Saviour's Cathedral

Lisää syvennyspatsaita

Hauska yksityiskohta :)

Church of Our Ladyn torni

Toinen Jeesus

Church of Our Ladyn sisältä