Here I go again

Lähtö lähenee vääjäämättä. Vietän Suomessa enää kaksi yötä. Yhden kotona, toisen lentokenttähotellissa. En osaa vieläkään kunnolla jännittää, vaikka jokin jo sisällä kytee. Jännityksen sijasta on edelleen pelko, joka pulpahtelee esiin aina aika ajoin. Mutta ehkä tällä kertaa minunkin seikkailuni onnistuu ja saan loistavan kokemuksen, josta taas paasata seuraavat kymmenen vuotta. Kavereita alkaakin jo kyllästyttää, että reilun kuukauden Belgian reissulta riittää juttua melkeinpä sen vuoden edestä, joten varautukaa, että jos tämä kestää kuten toivotaan niin juttua riittää seuraavaksi viideksi vuodeksi. 

Ensimmäinen vaihe kaaos.

Olen tällä kertaa tosiaan ollut hieman viime tipassa kaiken kanssa. Pyykkääminen alkoi vasta lauantaina ja viimeiset pyykit eivät ole vielä edes kuivuneet, joten siksi laukutkin ovat vielä hieman vajaat. Kesällä taisin pyykätä kaiken jo viikkoa ennen valmiiksi ja liikuin loppu heinäkuun aivan kummallisissa vaatteissa. Liputkin tulostin vasta tänään ja huoneesta ei vielä edes puhuta, se on sitten huomisen projekti.

Toinen vaihe vähää vaille valmis

Vaikken vieläkään ole uskaltautunut suunnittelemaan mitään Englantia varten ja haaveilutkin ovat vähäiset, niin jotain pieniä ideoita alkaa jo kyteä mielessä. On ihana päästä käyttämään Englantia, se ei stressaa meikäläistä vielä ollenkaan kyllä minä pärjään, enemmän stressaan tällä kertaa sitä miten tulen lasten kanssa toimeen. Toivottavasti paremmin kuin Belgiassa. Saanko kavereita? Yksi ainakin jo odottaa Englannissa, mutta löydänkö lisää. Uskallanko tutustua kaupunkiin kunnolla vai jumitanko vain tiettyihin turvallisiin paikkoihin. Aika näyttää. Toivottavasti uskaltaudun kokeilemaan edes jotain uutta.

ps. kuten huomaatte kuvista myös kissa pakattiin kätsysti mukaan ;)