"Dinosaurs on a spaceship!"

Näitä kyyhkyjä on joka puolella kujertelemassa, oikeesti.

 Saarelta taas kuulumisten päivittelyä, johan siitä on reilu viikko vierähtänyt, kun tänne viimeksi mitään kirjoittelin. Tällä viikolla on ollu melko paljon töitä, kun host-äidillä on kans ollu työn täyteinen viikko, että kyllä eilen kun vapaalle pääsin niin iloitsin paljon. Varsinkin, kun takana oli ensimmäinen pitkä päivä eli aamu seitsemästä ilta kahdeksaan päivä sitten ekan viikon.

Viime viikolla tosiaan kävin perjantaina uuden ranskalaisen tuttavuuden kanssa pubissa syömässä, itse tilasin Clun Sandwichin, joka oli tosi hyvää ja jaksoin jopa yhtä tomaattia lukuunottamatta syödä kaiken, mutta enhän minä muutenkaan tomaatteja popsi ja tuokin yksilö oli nirsoillen revitty leivän välistä. Eksyimme myös mielenkiintoiselle clubin ja pubin yhdistelmälle, jossa olisin varmaan viihtynyt paremmin jos musiikki olisi ollut edes hieman paremaa. No seura ainakin oli mukavaa.

DINO!!

 Lauantai sitten olikin hieman kuivempi päivä ainakin aluksi, koska vain nyhjäsin kotona eikä ollut mitään suunnitelmia ja suomalainen au-pair ystäväni ei vastannu viesteihini. Jos totta puhutaan olen kyseiselle henkilölle tässä vaiheessa jo hieman loukkaantunut. No onneksi sitten naamakirjassa itkeskelin tanskalaiselle ystävälleni, kuinka on tylsää, sillä tyttö ehdotti että lähtisin hänen kanssaan kahville, kun ilmakin oli niin hyvä. Ilma tosiaan oli hyvä, mikä oli yksi syy siihen, että kotona nyhjääminen harmitti tavallista enemmän. Sateisena päivänä se on melkeinpä ihan ok jäädä kotiin.

Niimpä nappasin tuttuun tapaan bussin kohti Wimbledonia, josta on alkanut tulla minulle oikein mieluisa paikka viettää aikaa. Kävimme kahvilla ja sitten kiertelimme ostoskeskuksessa, jossa meitä tuli vastaan DINO!! Oltiin molemmat aivan innosta soikeana, kun näimme tuon otuksen tepsuttelemassa siellä ostoskeskuksen käytävällä. Aivan mahtava ja hienosti tehty ja pienimmät lapset sitä säikkyi vähän. Oli siellä sellainen pienikin dino, mutta siis duh se ei ollu läheskään yhtä hieno ku tämä kaveri. 

Mun ja tanskalaisen kohtaamispaikka aina kun nähdään.

 Sunnuntai meni sitten kotona löhöten, kun ei vain keksinyt mitä tehdä ja kenen kanssa, enkä ihan heti seuraavana päivänä kehdannut tanskalaistakaan häiritä. Saa vielä yliannostuksen meikäläisestä ja sinne menee sitten ne vähäisetkin ihmissuhteet täällä. Tanskalaisesta on kyllä tullu mun luottokaveri täällä ja lupasipa ottaa mua mukaan jos menee muiden kavereidensa kanssa täällä jonnekin, että tutustuisin muihinkin ihmisiin.

No maanantaina kun päivällä oli taas vapaata ja aivan mahottoman hieno ilma, mikä on täällä harvinaista ja jos aamupäivä on aurinkoinen ja lämmin niin kolmelta viimostaan alkaan sataan. True story. Joten uskaltauduin, kun suomalaisesta ei taaskaan kuulunut (mun pitää kohta alkaa antaan näille tutuille täällä parempia nimikkeitä), niin lähettämään taas tanskalaiselle, sanottakoon häntä vaikka K:ksi, viestiä. Onneksi olimme samoilla linjoilla, että kaunista päivää on turha viettää sisällä yksin möllötellen ja lähdimme sitten kahville minnekäs muualle kuin Wimbledoniin. Mun tosiaan helpompi mennä Wimbledoniin kuin K:n tulla tänne ihan vain koska K asuu ihan Wimbledonin keskustassa ja täällä missä meikäläinen viipottaa ei oo oikeen mitään. No kävimmä sitten kahvilla ja sempituinen se. Eikös ollut hurja tarina.

Nuo tommoset ihme puut on täällä ihan kukassa, missään muissa puissa oo mitään, mutta nää kukkii!

 Muu viikko onkin sitten menny töitä tehdessä ja siinä, että yritän löytää facebookin avulla ihmisiä joita tavata täällä ja joiden kanssa hengata. Yhden uuden tuttavuuden olenkin onnistunut saamaan ja kyseinen suomalainen tyttö olisi tarkoitus tavata sunnuntaina. Onpa vielä Oululainenkin. Tunteepa vielä isoveljenikin. On tämä maailma vain pieni.

Lisäksi olen katsonu Yle Areenasta sen Au-pairit Lontoossa sarjan. On kyllä melkosta menoa tytöillä, jos multa kysytään ja tuntuu hassulta kun niin lyhyen ajan olivat täällä (4kk) ja ikävää itkettiin ja kotonakin käytiin vielä puolessavälissä reissua ruokkimassa sitä ikävää. En siis nyt sano, etteikö itelläki ois väliin koti-ikävä, mutta kyllä se täällä on huomattavasti pienempi kuin Belgiassa. Mutta tuntuu vain niin hassulta kun toistaiseksi ei oo tullu mitään semmosta suurta itku koti-ikävää, enemmän just tulee kaipailtua kavereita, kun täältä ei oo vielä ehtinyt seuraa löytää. Musta myös ois tosi hassua olla täällä vaan neljä kuukautta oisin varmaan ihan hirveessä stressissä, kun eihän siinä ajassa ehi paljoa tekemään. Mun seura stressikin ois varmaan aivan kamala jos nyt ois jo reissun puoliväli menossa. Nytkin jo oon aivan "en ehi löytää täältä yhtään kavereita tai tehä mitään" olo välissä, vaikka oon ollu vasta neljäsosan ajasta. Lisäks yks tytöistä oli kyllä lähteny aivan väärillä perusteilla au-pairiksi, jos multa kysytään. En siis itekkään oo mikään synnynnäinen lastenhoitaja, kaukana siitä, eikä mulla paljon lastenhoito kokemusta oikeasti olekaan, mutta haluan sentään kehittyä sen suhteen. Jotenki ton vähän perusteella, mitä nyt nähnyt tyttöjen au-pair ajasta, niin on mun arki ja elämä täällä jotenki aivan erilaista. Ei kyllä tulis mieleenkään esim lähtä keskustaan bailaamaan, koska se on kallista. Ensin matkat ja sitten vielä se sisälle pääsykin maksaa moniin paikkoihin maltaita. Kuuleman mukaan. Sen verran mulle muuten selvisi, että yks tytöistä oli kans just Wimbledonissa au-pairina. 

No mutta munki koti-ikävä voi muuttua ihan erilaisiin mittoihin, kun äiti ja isäpuoli tulee ens viikolla käymään! Hui oon kyllä ihan onnessani ja innoissani, kun saa nähä niitä ja päästä kiertämään nähtävyyksiä kunnolla.

Naarmuisen bussin ikkunan läpi otettu kuva matkalta Suttoniin.

Tänään kävin aamupäivästä juoksemassa, koska oli hyvä sää ja mulla ei ollu taaskaan tälle päivälle mitään menoja, enkä tahtonu vaan istua kotona. Lenkistä selvittyäni laitoin sitten taas takkia niskaan ja kävelin kahden mailin reissun Suttoniin syömään fish and chipsejä erääseen pubiin. Oli kyllä taas niin hyvää, että huh huh. Huomenna tosiaan sitten suuntana taas Wimbledon, jossa nään tätä uutta suomalaista tuttavuutta ja tanskalainen ystävänsä kera liittyy myös seuraan! Oon aivan innoissani, kun saa nähä uusia ihmisiä ja tanskalaistakin, koska K:n kanssa on aina hyvää aikaa ja meistä varmaan tulee vielä oikeen hyviä kavereita tässä ajan kanssa. Harmi vain, että K lähtee jo sitten kesällä takaisin Tanskaan :( Toivottavasti ehin siihen mennessä saaha muitakin kavereita etten jää tänne ihan yksinäni.

Maanantaina taas olisi töiden jälkeen tarkoitus pistäytyä eräässä pubissa Suttonissa, jossa on ilmeisesti joku Studen night. Toiveissa siis jälleen uusien suhteiden luominen ja toivottavasti nyt tuollaisesta opiskelija illasta löytyisi paljon nuoria ja sosiaalisia ihmisiä :)

Ensi viikon oon varmaan aika hiljasena täällä, kun porukat tulee viikonlopulla tosiaan tänne ja viikonloppu vierähtää täysin Lontoossa, mutta jospa sitä sitten seuraavana maanantaina tulisi kunnon päivitystä nähtävyyksistä ja kaikesta muustakin.

Adios!