Eli sitä on nyt lähes kaksi viikkoa oltu takaisin täällä saarella ja katsokaas olen saanut yhden kuvankin otettua wuhuu! Aluksi ajattelin, että no en nyt jaksa kirjoittaa mitään, kun ei mitään ole tapahtunut, mutta onpas sitä sittenkin. Joten aloitetaanpas taas tarinatuokio.
No ensinnäkin Suomen reissu meni hyvin, näin kavereita, tein pääsykokeita enemmän ja vähemmän päin mäntyä ja olin. Ette arvaakaan, kuinka ihanaa oli vain olla pitkästä aikaa ilman mitään stressiä, että pitäisikö tässä nyt olla jotain tekemässä. Lisäksi oli aivan ihanaa päästä koiran kanssa lenkille ja sylitellä kisuleita. Paluumatka Englantiin oli aika värikäs pitkää odotusta lentokentällä, myöhästelyä bussista ja junasta ja sitten vielä vähän istuskelua ulkona, kun perhe ei ollut kotosalla ja arvatkaa kellä ei olllut avaimia heheh. No mutta hengissä selvittiin, kuten näkyy. Paluu oli yllättävän helppoa, mutta kyllä ensimmäisenä yönä pieni koti-ikävä meinasi iskeä, mutta onneksi siitäkin päästiin yli.
Kuten tavallista olen viettänyt vapaa-aikaani paljolti Suomineidon seurassa, mutta vasta nyt kun tuli takaisin niin kunnolla huomaa, että K on lähtenyt takaisin Tanskaan. Ennen Suomeen lähtöä oli itselläkin ihan kiitettävästi ohjelmaa ja onhan sitä ennenkin mennyt pari viikkoa ilman K:n seuraa, mutta nyt tuntui sitten hassulta, kun ainoa kaveri jota tarvi nähdä oli Suomineito. Meidän pitää kyllä nyt vähän yrittää prepata tässä kavereiden hommaamisessa. Arki on pyörinyt samaan vanhaan malliin, töitä, töitä, töitä. Aikaisia herätyksiä, jotka ovat taas vaihteeksi hieman hankalia (kuka käski mennä sotkemaan sen unirytmin tapaisen siellä Suomessa).
Englannissa tai ainakin täällä meidän alueella on ollut oikein sieviä ja lämpimiä säitä nyt kun olen tullut takaisin ja niistä onkin sitten yritetty nauttia. Viime viikonloppu olikin ohjelmaa täynnä, kun Suomineidon kanssa suuntasimme ensin perjantaina elokuviin katsastamaan 22 Jump Streetin, joka oli ihan mukava komedia läjäys. Ja hei Channing Tatum, tarviiko enempää sanoa. Lauantaina sitten meikäläisen oli tarkoitus nähdä erästä uutta Tanskalaista tyttöä Wimbledonissa, mutta arvatkaa kuka oli myöhässä, no minä, mutta puolustuksekseni olisin ollut ajoissa ilman kamalaa ruuhkaa jossa muutenkin hitura bussini jumitti. No, koska en fiksuna ihmisenä ollut taaskaan muistanut vaihtaa numeroita, niin tietenkin seurani oli jo kadonnut. Empä syytä olin kuitenkin reilun vartin myöhässä (like come on wimbledonin bussi etkö voi enää ikinä olla ajoissa??). Toivottavasti sitten jossain vaiheessa saamme uuden tapaamisen sovittua. No eipä siinä, sitten vain takaisin kotiin ja odottelemaan, että Suomineitoni saapui meille valmistautumaan iltaa varten, koska suuntasimme taas vaihteeksi Kingstoniin vähän hurvittelemaan. Ilta oli oikein hauska ja tuli tanssittua ja juhlittua ihan tarpeeksi taas. Ironista, että lauantaina näimme How I Met Your Mother - jakson, jossa päähenkilöt vannoivat, että ei enää ikinä juoda niin paljoa. Ei ollut kaukana, etten itse vannonut samanmoista valaa sen verran heikko olo oli jopa minulla, joka ei yleensä pahemmin krapuloista kärsi. Pubi lounaamme olikin melkoinen farssi, vaikka parhaamme yritimme. Loppu sunnuntai sitten meni lukien ja tasoittavia päikkäreitä ottaen.
Tällä viikolla en niin paljon ole säästä päässyt nauttimaan, muutenkin luulotautisena välttelen liikaa aurinkoa. Minusta ei olisi lämpimiin maihin au-pairiksi tai asumaan. Mutta tänään oltiinkin sitten taas hieman reippaampia ja suuntasimme Suomineitokaisen kanssa tutustumaan vieraampaan puistoon tuossa Suttonin ja Croydonin välissä. Suuren suuri puisto, jossa näkyi paljon koiria (hullut siellä huuteli jokaisen nähdessään "koira"). Eväitä mussuteltiin ja löhöiltiin auringossa, kunnes oli taas aika suunnata takaisin kotiin laittamaan ruokaa ja odottelemaan lapsia kotiin.
Tuntuu hassulta ajatella, että jäljellä on enää reilu kuukausi täällä oloa. Tavallaan haluaa jo kotiin, mutta tavallaan tuntuu, että hei hei hei enhän mää vielä voi lähtä vaikka ja mitä tekemättä ja kokematta. Ehkä kotikaipuu on myös vähentynyt, kun tyhmänä soitin saksan pääsykokeen pisteitä, jotka eivät sitten olleetkaan niin hyvät ja nyt sitten olen varma, että taas on välivuosi edessä enkä tiedä mitä teen ja yhyy. Okei lopetan tuohon. No onneksi tässä kuussa on vielä paljon tekemistä. Isä ja äitipuoli tulevat muun muassa vierailemaan ja lisäksi lähdemme loppu kuusta Suomineidon kanssa Cardiffiin vähän nörtteilemään ja fanityttöilemään. Tänään tosiaan taas tuli hieman muistutusta siitä, että kohta hei määki oon taas kotona tekemässä ties mitä turhaa, kun host-äiti varmisti että mun sähköpostia voi antaa seuraaville au-pair ehokkaille kysymyksiä varten. Mitäköhän siitäkin tulee, kun mun pitää alkaa vastaileen kysymyksiin hehe.
Mietiskelin tässä, että onkos kellään lukevalla jotain postaus toiveita? Ruokaa, kulttuuria, ihan mitä vaan? Voisin vähän väkerrellä jotain toiveesiin vastaavia postauksia jos sellaisiin on tarvetta. En itse kuten olette huomanneet jaksa pahemmin bloggailla, ellei mitään erityisempää tapahdu, koska come on 90% postauksista ois sitten jotain "vein lapset tänään kouluun, sit katoin telkkaa ja luin, kävin ehkä sainsburyssä, näin kissan".
Nähtiin muuten aivan mahtava traileri leffateatterissa. Näyttää niin kamalalta, että on pakko olla jo hyvä. Plus hei kasari musiikkia, mää olin niin in siinä vaiheessa, kun Wham alko soimaan. Loppu kuusta sitten taas leffaan jos vaan varat riittää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti