Kaksi viikkoa täynnä ja elossa ollaan!

Tällaisen muistomerkin bongasin kierrellessäni

Aika tuntuu menevän tosi oudosti täällä ollessa, toisaalta tuntuu että oon ollu täällä jo ties kuinka kauan, mutta toisaalta taas että tulin tänne ihan vasta. No kuten otsikko sanoo elossa ollaan, vaikka vieläkin tyttöjen kaa saa aika mukavasti inttää ja huutaa ja tänään vanhempikin heittäyty taas vaikeaksi, kun ei voinut muka mun käskystä pukea vaan piti äitinsä tulla auttamaan. Muutenkin tuntuu vähän siltä, että sitä mukaa kun nuorempi tyttö muuttuu helpommaksi vähä vähältä niin vanhempi alkaa kokeilla niitä rajoja ihan kunnolla.

Ath:n keskusta, otan joskus paremman kuvan, mutta toistaiseksi olen huono turisti

Mulla ei tosiaan oo aina mitään helpoimpia päiviä täällä, koska varsinkin kun pitäisi saada jotain tehtyä oikeaan aikaan, saada tytöt kylpyyn tai syömään tai pukemaan niin se on oikeasti melkonen show, johon kuuluu huutoa ja itkua ja mun pinnan todellista kiristymistä. Oon ennen aina ajatellu, että mulla on melko hyvä pinna, mutta ilmeisesti ei olekaan. Tai sitten nää tytöt vaan on onnistunu valitsemaan just ne keinot joilla mun hermot saa paukkumaan kahdessa sekunnissa.

Osa kavereista varmaan hymähtelee nyt, että juurikin näin kun kerron, mikä saa tämän aupairin (joka joutui draaman kurssilla ihan opettelemaan huutamista) sen saman tien huutamaan

1. Huudetaan/lauletaan/lällätetään päälle, kun yritän komentaa tekemään jotain
2. Ei kiinnitetä yhtään huomiota, kun yritän puhua, vanhempaa tyttöä varsinkin saa oikeasti kutsua nimeltä sen kakskyt kertaa, ennen kuin se huutaa takaisin että tekee jotain tai "mitä?"
3. Pitää selittää se sama asia kolmeen kymmeneen kertaan, että äiti on töissä ja isä on töissä ja myöhästytään ja vanhemmat on vihaisia jos ei nyt toimita
4. Matkitaan sitä mitä sanon
5. Lyödään tai potkitaan vanhempi tyttö varsinkin on väliin aivan kamala tämän asian kanssa

Lohtua toi tähän tilanteeseen kuitenkin se, että viime viikolla kävi entinen nanny kertomassa omista kokemuksistaan ja silläkin oli kuulemma aina välissä samaa, että tunti menee siihen kun nuorempi huutaa äitiään ja vanhempi on kuulemma pienenä ollut aivan sellainen tv:n kauhukakara. Lisäksi nyt kun tytöt on lerillä on tiukempi aikataulu, mikä on sinänsä jees, että tiedän mitä pitää olla tehtynä mihinkin aikaan mennessä aamulla ja illalla. Mutta auta armias, kun minä suomalaisena stressaan sitä täydellistä ajoitusta ja pukeutumiseen meni taas tänäänkin se puoli tuntia ja siihen, että molemmat oli päättänyt mitä syövät aamupalaksi tai että leivät oli syötävässä kunnossa meni myös aivan hirveänä aikaa. Ja minä kylmähiki otsalla stressaan ettei olla ajoissa valmiita. Niin ja sitten se itse syöminen. En yhtään osaa sanoa olenko itse ollut sen parempi aamuisin (tietääkseni minut on monesti vain kannettu hoitoon puettuna ja nukkuvana), mutta jessus sentään. Esimerkiksi tänään vanhempi kyllä söi ihan nätisti, mutta ruokailuun jääneestä about neljästäkymmenestä minuutista meni sellaiset kolmekymmentä minuuttia siihen, että nuorempi ei suostu syömään, vaikka leipä on valmiina. Piti kuulemma syöttää, eikä kelvannut, että minä syötän vaan isosiskon piti syöttää kun vanhemmat ei ollu paikalla. Ja piti vieläl suostutella se isiskokin syöttämään nuorempi, kun tämä oli jo itse valmis. Yliajalle meni, mutta onneksi olivat kuitenkin valmiina ajoissa. Tosiaan aamupala on yksi stressi senkin takia, että tyttöjen on se pakko syödä. Kaikki muu on aivan sama, ei ole esim väliä syövätkö iltapalaa, mutta aamupalalla pitää syödä se yksi leipä ja juoda maitoa.

Tosiaan hieman tällainen valivali postaus, mutta pakko hieman avautua. Onneksi vanhemmat lohduttaa, että sellaista se välillä heilläkin on ja eivät luule, että jokin on vikana jos tytöt huutavat.

Ihme syrjäkujalta löytyny tämmönen kirkko

Kirkon ulkopuolella oli tämmönen ihme jätti alttari mikä lie tsydeemi

Muuten silloin kun ei huudeta ja kiukutella koko päivää on ihan mukavaa. Tosi paljon on piirretty ja maalattu tyttöjen kanssa, koska tykkäävät siitä. Välillä sitten valvon kun ne leikkii ja puutun vain jos jompi kumpi alkaa itkeä. Pienempi on myös nyt vähän tosiaan sopeutunut muhun uskoisin ja väliin puhuu jo englantiakin vähän ja itsekin arvausleikillä onnistun toisinaan selvittämään mitä neiti tahtoo. Lisäksi viikonloppu sujui mukavasti tapasin muutamia tyttöjä koulusta, johon menen syksyllä. Perheeni tuttu työskentelee paikallisessa koulussa ja oli sanonut tulevalle luokalleni, että minuun voi ottaa yhteyttä, että olisi joitain kavereita kun koulu alkaa. Käytiin sitten kylällä joillakin ihme festivaaleilla, maistoin olutta (oli pahaa, mutta kuulemma totun) ja sitten vaan vähän tutustuttiin. Sunnuntaina sitten hengailin täällä kotona yksikseni kun muu perhe meni käymään tutuillaan. Katsoin elokuvaa ja lueskelin, ylläripylläri.

Löysin toisenkin kirkon! 

Yllä oleva kirkko toiselta sivulta oli muka niin hienon näköinen

Nyt mulla on tosiaan päivisin aika paljon aikaa itelleni, koska tytöt on yhdeksästä neljään leirillä ja sitten vain vähän puuhataan jotain mitä jaksavat sitten kylpyyn jos tarvii ja syömään ja nukkumaan. Eilen kävin naapuri kylässä, jonka nimi on Ath. Harmi vain melkein kaikki kaupat oli kiinni, koska maanantai. Älkää kysykö miksi kaupat on kiinni maanantaisin, koska en ole sitä vielä selvittänyt. Sitten vain lueskelin ja chillailin. Illemmalla sitten leikin pienemmän tytön kanssa, koska vanhempi käyttäytyi huonosti ja meni sitten äitinsä luo mököttämään, niin ei otettu sitä leikkii mukaan. Leikittiin playmobileilla ja oli kyllä tosi siistiä, kun näillä oli sellaien safari juttu mihin oli kaikki eläimiä ja tarvikkeita ja kaikkea huippua.

Yhdessä liikenneympyrässä oli tämmönen ihme perhosviritelmä

Täällä on tosi paljon tämmösiä "puukäytäviä", eli autot ajelee tommosilla idylisesti reunustetuilla teillä

Tänään olen sitten vain chillaillut ja lueskellut, huomenna ehkä pyöräilen kylälle, torstaina leivon ja perjantaina ajattelin käydä Brysselissä katsastamassa kukkamaton Grand Placella, tällä kertaa lupaan ottaa kuviakin :)
Kuvat eiliseltä Ath:in pyörähdykseltä.

Ankkoja! Oikeesti täällä bongaa ankkoja ja hanhia yms. väliin aivan ihme paikoista. Näin yhden joukon jopa sairaalan pihalla vapaana kuljeskelemassa.

Sorsiakin näkyi huonohko kuva, mutta siellä niitä oli.

Sitten vaan tämmöinen ihme joki kuva.

P.S. Kissa on nyt lopullisesti adoptoinu mun sängyn päiväuni paikakseen. Ilmeisesti siitä on mukavaa kun on pehmeä sänky, seuraa ja rauhallista.