Viikonloppu ja pientä shoppailua

Viikonloppu meni melko rennoissa tunnelmissa tai no rennoissa ja rennoissa. Lauantaina käytiin Brysselissä pyörimässä ja shoppailemassa vähän ja oli se kyllä yllättävän rankkaa, nyt osaan ehkä vähän suunnistaa siellä, mutta todella todella vähän ja oon noitten moottoriteiden kanssa ihan sekasin = en ikinä aja itse Brysseliin. En kyllä ajaisi muutenkaan, koska siellä ajaminen sais varmana mut huutamaan ja itkemään ratin takana niin paljon, ettei mitään rajaa. Belgialainen ajokulttuuri ei oo mua varten.

Yksi ehdoton kohde, jonne meikäläisen piti päästä käymään oli yllättäen englannin kielinen kirjakauppa, jossa vierailin myös viimeksi Belgiassa käydessäni. Ja ois sitä tarjontaa eikä hinnatkaan aivan kamalia ole, koska lähes kaikki kirjat ovat pehmeäkantisia. Mukaani tarttui Alan Hollinghurstin The Stranger's Child (Vieraan lapsi), joka jäi Suomessa vähää vaille kesken, joten pakko saada luettua loppuun ja kun tuo maksoi puolet siitä, mitä kirja Suomessa niin why not. Lisäksi kauan kaipaamani Annie Proulxin novellikokoelma, joka sisältää myös (kuten kuvasta varmaan arvaatte) Brokeback mountain novellin. 

Kirjojen lisäksi mukaan tarttui tuollainen kuuden kirjanmerkin setti, jossa komeilee Scooby-Doo jengeineen.

Ostin myös uudet kuulokkeet, koska entiset jäi kotiin ja nappikuulokkeet osoittautuivat aivan susiksi. En tajua, miten nykyään nappikuulokkeet ovat niin surkeita, puhelin sanoo että ääni on vaarallisen kovalla ja napeista ei kuulu mitään, kun taas näillä kuulokkeilla ei tarvi olla kuin yksi pykälä ääntä...? Näitä ostaessa sain myös järkyttyä, kaikissa kaupoissa ostoksia ei laiteta pussiin valmiiksi vaan siinä saa ite tapella tuotteet pussiin, aivan kun en valmiiksi olisi liian hidas kassalla. Kävin myös ihan tavallisessa kaupassa yhdessä välissä ja jessus oli tympeä myyjä tuli ihan paha mieli ja sitä kun sanotaan, että suomalaiset on epäkohteliaita ja myrtsejä.

Kuutti on saanut nimekseen Sylvesteri tuttavallisemmin Sylvi ja uudesta ystävästäni on ilmeisesti tullut Vänrikki.

 Ostinkin sitten lohdutukseksi ja yökaveriksi aivan yli suloisen kultapanda- pehmolelun eräästä lelukaupasta, jonen eksyin. Siellä olisi ollut aivan ihana jääkarhu-pehmokin mutta hintaa oli aivan liikaa, joten otin sitten tämän suloisuuden. Eikä kaduttanut yhtään, vaikka olenkin jo muka aikuinen ja olipa vielä WWF-pehmo eli osa hinnasta menee hyvään tarkoitukseen :)
Vieressä komeilee Jullelta saatu Silja linen kuutti, joka toimii myös koti-ikävän karkoittajana (kiitos Jullemus!)

Yritin etsiä myös joitain kevyempiä kenkiä, koska tällä hetkellä minulla on vain kahdet converset, jotka eivät näissä helteissä ole aina maailman mukavimmat, mutta ainoat kivat ja hyvän hintaiset kengät olivat ehkä vähän liian pienet. Koko oli 38, mutta en voinut olla varma oliko ne liian pienet vai sopivat, koska ei ollut kokoa 39 eli en voinut verrata. Hirveästi en vaatekauppoja katsastanut, mutta löysin kuitenkin Pimkien kaupasta tämä neuleen. Siinä on hupussa tuollainen hölmöhkö muka turkis- vuori, mutta annoin sen anteeksi, koska muuten neule on tosi kiva.

Eräs henkilö tulee saamaan pian postissa jotain, mistä olen kuullut liikaakin muistutuksia. Kolmelle kaverille pitäisikin jossain vaiheessa ostaa synttärilahjat ja laittaa ne sitten varmaankin kimpassa Suomeen päin, ettei kaikki rahat mene postitteluun.

Eilen käytiin sitten perheen äidin vanhempien luona syömässä ja siellä oli kyllä tosi hulppea talo, jossa on ihan saunakin. Ilmeisesti joku suurlähetystön tms. järjestämä kämppä, koska perheen äidin isä on ennen työskennellyt EU:lle ja Belgialle jonkinlaisena lähettiläänä. En hirveänä saanut selkeyttä tähän asiaan. Mutta oli mukavaa kun siellä kaikki osasivat englantia hyvin, vaikka monesti vahingossa puhuivatkin vain ranskaa keskenään.

Lisäksi pääsin kokemaan elokuvissa käynnin huvit ulkomailla. Vanhemmat menivät katsomaan uutta Wolverinea ja minä menin sitten lasten kanssa katsomaan Smurffit 2:sta. Sinänsä olisin ehkä mieluummin mennyt katsomaan Wolverinea, mutta molemmat elokuvat olivat ranskaksi ja jonkun täytyi mennä lasten kanssa, joten totesin, että Neil Patrick Harrisin katseleminen ranskaksi voisi olla ihan hupaisaakin, kun seassa on niitä smurffejakin joiden äänellä ja kielellä ei ole niinkään väliä. Hugh Jackmanin katsominen ranskaksi olisi ollut hieman liian vaikeaa. Sen verran valitan, että kyseisessä teatterissa vessassa käynti maksaa, okei huimat viiskyt senttiä, mutta maksaapa silti. No onneksi mun ei tarvinnu käydä ja alle 140cm lapset pääsi vessaan ilmaiseksi. Lisäksi leffassa oli sellainen n. 10min paussi että pysty käymään vessassa, mikä oli sinänsä ihan jees koska hermoilin vähän, että mitä jos lasten tarvii käyä vessassa kesken leffan. Aikuisten leffoissa tommosia taukoja ei kuulemma ole. Wolverine kesti myös 20min pidempään kuin Smurffit, joten tuon tauon ansiosta ei sitten tarvinnut odotella tyttöjen kanssa muita kuin jotain kymmenisen minuuttia.

Kotona käytiin sitten tyttöjen ja perheen äidin kanssa pieni pyöräily lenkk. Tosiaan sain tutuiltamme pyörää lainaan näin vuodeksi, mikä on tosi mukavaa kun ei vielä ole autoa käytössä ja pääsee sitten ensi viikonloppuna mahdollisesti vähän pyöräileen omille teille. Ainoa miinus on se, että tuolla pyöräily on aivan simo pelottavaa, koska ei pyöräteitä ja ihan tosi osa teistä on aivan surkeassa kunnossa. En varmana tuu enää ikinä valittaan huonoista teistä Suomessa. Osa teistä täällä on nimmittäin vähän niin ku semmosia betonilaattoja jotka on laitettu peräkkäin ja aina noin viiden metrin väliin tulee semmosia yhdistyskohtia, jotka on melko kuoppaisia ja osa vähän rikkikin.

Että tällaista tällä kertaa.