Muutoksen tuulia

Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, eikä elämä aina mene siihen suuntaan kun olettaisi. Näin on nyt käynyt meikäläiselle. Aloitin koulun täällä 6.9 lopetin koulun 11.9, koska en viihtynyt tunsin olevani yksin ja aina vain epävarmempi miten koulupäiväni etenisivät, koska minua siirrettiin jatkuvasti alempien luokkien ranskan tunneille. Ihmiset joiden oli tarkoitus auttaa minua eivät oma-aloitteisesti puhuneet minulle paljoakaan. Vaikken olekaan ikinä hymyssä suin hypellyt kouluun olen siellä aina kuitenkin viihtynyt, sinne meneminen ei ole koskaan ollut täysin vastenmielistä, siksipä alle viikon kokeilun jälkeen pystyin jo sanomaan "Ei tää ei oo mun juttu".

No koulu siis jäi ja torstain vietin mielestäni mukavasti kolmen tunnin ajan kokkasin ratatouillea ja siinä välissä tiskailin ja ruuan jälkeen silitin vaatteita. Minulla oli tekemistä sain olla yksin, eikä tarvinnut olla yksinäinen ihmisten keskellä joilla kaikilla oli joku jolle puhua. Koulun aiheuttama "Tahdon kotiin" olo muuttui "Eiköhän se tästä" fiilikseen.

Perjantai sitten muutti kaiken. Juttelimme host-vanhempien kanssa, asiat ei mene kovin hyvin. Tytöt ei tykkää musta ja määkään en ihan hirveen onnellinen täällä ole. Paras vaihtoehto kaikille on siis, että minä lähtisin. Kiirettä ei ole saan viipyä vaikka pari viikkoa jos siltä tuntuu. Vaihtoehtoni ovat tällä hetkellä uusi perhe jostain tai koti. Aluksi harmitti kovasti, mutta sitten hetken murehdittuani tuli uutta puhtia. Voisin kokeilla Irlantia tai Britanniaa, etsiä suomalaisen perheen täältä Belgiasta tai viime hädässä mennä vaikka Saksaankin. Voisin etsiä hieman vanhempia jo hieman itsenäisempiä lapsia, vähän enemmän sellaista kuskaus, kotityö ja kokkaus au-pair hommaa.

Nyt olen liittynyt Aupair Worldiin lähettäny 18 hakemusta, saanut kaksi vastausta molemmat kielteisiä löydetty jo joku tai olen liian nuori (eivät saa vakuutusta), olen saanut kolme hakemusta Saksasta. Kerroin saksalaisille harkitsevani tarjouksia, koska ensisijaisesti haluaisin tulevaisuuden suunnitelmieni takia jompaan kumpaan noista aiemmin mainituista saarivaltioista. Yksi täydellisen kuuloinen perhe löydetty, mutta vastausta en ole vielä saanut. Odottelen ja odottelen, toivon että vastauksia tulisi pian. Tuntuu hölmöltä olla ensimmäistä kertaa elämässään tällaisella tuuliajolla tietämättä, mitä ja minne seuraavaksi.

Meikäläisen au-pair-tarina ei siis heti alkuun ole mikään unelmien vuosi loistavassa perheessä, vaikka nykyisen perheeni vanhemmat olivatkin aivan huippuja. Toivokaamme kuitenkin ettei tämä seikkailu vielä tähän lopu, vaikka perhe ja mahdollisesti maakin vaihtuvat.